Voivoivoi

Meidän erosta on tulossa tosi riitaisa ja pelkään, että E tekee jotain todella kamalaa, tai ei suostu enää hoitamaan yhtään mitään. Uhkasihan jo kerran, että seuraavaksi nähdään kauppakirjan allekirjoitustilaisuudessa - minä saan hoitaa kämpän myynnin. Joskus tuntuu, että E:n päästä puuttuu joku empatiapalikka. Hän ei yhtään ymmärrä, että minulle on vaikeaa asua täällä meidän unelmien asunnossa (tosin, en enää tiedä, oliko tämä sittenkään E:n unelma, hän kun paljasti jälkikäteen, ettei olisi halunnut edes tänne alueelle muuttaa, mutta ei sitten voinut sitäkään kertoa) ja puolet E:n täällä majailevista tavaroista vielä muistuttaa minua hänestä. Hänen mielestään pitäisi olla ihan ok, että hän käy täällä (minun kodissani siis) silloin kun en ole paikalla tai että loput harrastustavarat jaetaan siten, että joku tulee häntä auttamaan (siis minun kotiini, olisikin tosi kiva, jos hänen äitinsä tulisi tänne, vaikka hänen äitinsä onkin ok).  Jotta tajuaisi, miltä musta tuntuu, kysyin, että mitä jos minä kävisin hänen kotonaan hänen poissaollessaan ja voisimmehan viedä nuo yhteiset tavarat hänen kotiinsa ja jakaa sielä. Ei sanonut mitään. En toki voi häntä kieltää, omistaahan hän puolet tästä asunnosta vielä, mutta itse hän halusi muuttaa pois, vierailkoon täällä siis silloin kun minulle sopii.

E myös aloittaa suunnilleen jokaisen puhelun, johon suvaitsee vastata tiuskaisten "Oletko taas minulle nyt vihainen?" Siitä tuleekin tosi kiva fiilis. Varsinkin kun soitan hänelle yleensä, jos ei ole vastannut tekstariini, jossa tiedustelen esim. vakuutusasioita, pyykkikoneasioita jne. Ja sitten kertoi minulle, että  minä kuulemma oletan, että hän on koko ajan päivystämässä puhelimen ääressä, jos lähetän hänelle viestin ja heti vastaamassa. ÖÖ, jos hän ei vastaa vuorokauteen tekstariin, niin sitten yleensä soitan. Tämä siis näyttää menevän niin, että jos mä en ole täysin mielin kielin hänelle, niin heti tulee niskaan ihan kunnon lasti vihaa ja muuta. Ja hän on kuulemma minun orjani, jos mä pyydän häntä valitsemaan kuudesta päivästä minkä vaan, milloin sopisi tavaroiden jako. Ja tämäkö mies halusi vielä puolitoista kuukautta sitten lähteä kanssani unelmalomalle ja pari kuukautta sitten ottaa kanssani koiran. E on myös sitä mieltä, että minun pitäisi mahdollisimman pian löytää itselleni uusi mies. Niin, mähän toivuinkin tästä viikossa, niinkuin E. Voi hermo.

Yritän nyt tsempata ja käyttäytyä asiallisesti. Muuten tästä kämpän myynnistä ei tule mitään. E ei taida oikein tajuta, että oikeasti pitäisi nyt vähän tsempata, että kämppä saataisiin myytyä. No, ei kai se häntä nyt niin haittaa, kun vuokrasopimus on se vuoden mittainen vähintään, joten hänellä on aikaa. Ärsyttää vaan, että kun mulla nyt ei oikein aina kontrolli pidä, kun itkettää/suututtaa tai jotain, niin heti tulee täyslaidallinen vastaan. E:llä ei tunnu olevan mitään vastuuta. Hänen ei tarvitse käyttäytyä asiallisesti, hän on tässä se uhri joka kärsii, kun joutuu hoitamaan asioita. Ihan mun syytä kaikki. Ja kun hänellä on niin kiirekin. Siis niin kiire, että ehtii käymään parturissa/pesettämään housuja pesulassa (joiden pesulaan vientiä vatkutti yli kuukauden, kun oltiin vielä yhdessä jne.). Mutta toisaalta, pitäähän ne housut olla puhtaana, kun uuden naisen kanssa viettää yhteistä aikaa. Mä en oikeasti tajua, miten siitä E:stä, jonka mä tunsin on yhtäkkiä tullut noin kusipää. Varsinkin kun hän on se, joka tässä mokailee vaan koko ajan lisää ja pettää lupauksiaan koko ajan lisää. Mun pitäis siis ottaa kaikki vastaan ihan hyvillä mielin. Varmaan sen pitäisi sitten mennä näin:

E: Mä olen ihastunut, toiseen, naimisissa olevaan naiseen, jonka kanssa haluan alkaa seurustelemaan, ja jota olen tapaillut sun selkäsi takana.
K: No mutta sehän on kiva, milloin muutat pois?
E: No viikon päästä ja mä en sitten jaksa yhtään hoitaa mitään käytännön asioita kunhan nyt itteni saan muutettua.
K: Kulta rakas, eihän se mitään haittaa, mulle on vaan tärkeintä, että sä oot onnellinen.