Viime päivityksestä on kulunut jo puolitoista kuukautta. Tässä välissä ei kai ole tapahtunut mitään sen kummempaa. Numero 31 on edelleen kuvioissa mukana ja jonkin verran on saatu puhuttua. Puhumisen suhteen täytyy olla kärsivällinen, ja yrittää vähän kerrallaan. Puhuminen on onnistunut huomattavasti paremmin, kun olen selittänyt, miksi se on minulle tärkeää ja miksi haluan, että saan selvitettyä jotkut erimielisyydet kunnolla. En, koska haluaisin kiusata häntä ja etsiä syyllisiä, vaan jotta ymmärtäisin, mitä tapahtui. Kun sain hänet ymmärtämään tämän, jutun selvittäminenkin onnistui lopulta ihan hyvin. Miehen mieltä ei enää toki painanut, hän ei ole pitkävihainen (mikä on aivan ihanaa) ja eipä enää minunkaan, kun asia saatiin selväksi. Omat luurangotkin pikkuhiljaa murenevat, eivätkä nosta päätään kuin juuri silloin, jos on erimielisyyttä, joka on jäänyt selvittämättä.
En oikein tiedä, mikä tämän kirjoituksen pointti edes on, mutta ajattelin nyt tulla päivittämään, kun kerran lupasin. Hyvää kevättä kaikille ja naisille hyvää naistenpäivää!
