Miesrintamalla ei ole tapahtunut mitään oikeastaan. Tai kävin mä yksillä treffeillä, mutta ei niistä jäänyt kyllä mitään käteen. Ensinnäkin mies tuli pahasti myöhässä paikalle (tämä on mielestäni tosi iso moka) ja hän oli mielestäni ylimielinen ja täynnä itseään. Hänen erinomaisuutensa huokui hänestä mielestäni huonolla tavalla. Eikä häneltä herunut yhtään sympatiaa niille henkilöille, jotka eivät olleet hänen lahjakkuusalueillaan hyviä... Not my man.
Tuota työkaverisäätöä olen tässä hieman mietiskellyt ja koska ollaan jääty ihan kavereiksi (ollaan käyty jätskillä jopa kerran töiden ulkopuolella) ja tullaan sinällään ihan juttuun niin on juteltukin jonkin verran. Tänään taas jotain chattailtiin töistä ja taas huomasin ihan outoja juttuja. En pidä itseäni kovinkaan empaattisena ihmisenä ja mainitsin tästä jotakin. Tähän mies sanoi, että hän on kyllä tosi empaattinen. Olin hieman et wtf. Koska ei hän kyllä mielestäni ole empaattinen. Töksäyttelee ihmisille pahasti ja jos toiselle tulee paha mieli, niin toteaa vaan sen olleen leikkiä ja vastuu on sillä, joka pahoitti mielensä, vaikka kyse olisi esimerkiksi tapauksesta, jossa mies on esimerkiksi todennut, että toisen työsuoritus on täysi p***a (kyllä, juurikin tuota sanaa käyttäen). Sama juttuhan oli erotessamme, että mies antoi mulle vinkin, että mun pitää olla joustavampi, että hän on itse niin tosi joustava. Joo, minun pitäisi varmasti olla joustavampi, tiedän sen, mutta... Mies ei kyllä mielestäni ollut joustava. Toki joissakin asioissa oli, mutta niin olin minäkin. On helppo joustaa asioissa, jotka ei ole itselle tärkeitä. Mutta niissä toisissa asioissa mies ei joustanut senttiäkään. Ei yhtään. Jos hän siivosi joka lauantai tiettyyn kellonaikaan, niin jos olin hänen luonaan, hän edelleen siivosi silloin ja muutenkin hänen tiukkaa rytmiään tai aamupalatottumuksiaan tms. ei saanut horjuttaa. Siinä saattoi joustaa, että nukuttiin vieraspatjoilla lattialla, kun hänen sängyssään en pystynyt nukkumaan patjojen takia... Tästäkin tosin jouduin sanomaan pari kertaa, että kroppani on aivan muusia aina siellä nukuttuani.
E:n kanssahan oli samaa asiaa. E hoki minulle koko ajan, miten hän jousti tosi paljon, mutta mielestäni hän ei joustanut. Empaattiseksi hän ei sentään itseään tainnut väittää.
En oikein tiedä, mikä tässä on. Olenko itse ihan väärässä, kun totean, että toinen ei jousta, kun itse ovat maailman joustavimpia ihmisiä mielestään ja hokevat sitä koko ajan. Ja tämä empatiajuttu sitten. Huokaus. Mutta toisaalta. Exexex oli kyllä tosi joustava ihminen, eikä hän koskaan maininnut sitä tai korostanut mitenkään. Näiden kahden edellisen kanssa olen ollut kuin puulla päähän lyöty, kun ovat sanoneen olevansa joustavia. Ja tänään meinasin tukehtua suklaakonvehtiini (arkipäivän luksusta), kun toinen totesi olevansa tosi empaattinen.
En mä oikeasti ymmärrä enää yhtään mistään mitään.
