Jostain kumman syystä näin viime yönä unta E:stä. Meidän piti vaihtaa jotain tavaroita, jotka olivat jääneet toisen luokse tms. Tapaaminen tuli, annoin tavaran ja otin vastaan toisen. Unessa E alkoi selittää jotain, mihin oli matkustamassa pian ja minä vastasin täysin neutraalilla äänellä. OK, oikeastaan minua ei kiinnosta. Kun heräsin ei ahdistanut, vaikka unen muistinkin toisin kuin yleensä. Mietin, että onko se niin, että enää ei kiinnosta. Niinhän se on. Ihan sama, hän on vain joku täysin yhdentekevä ihminen, jonka kanssa minulla on yhteistä historiaa.
31:n kanssa on jonkin verran kipuiltu ja opittu olemaan yhdessä paremmin. Mies on vihdoin oppinut, miten ei tule riitaa, jos minulla on paha mieli. Tulee halaamaan, sanoo, että ei ole mitään hätää ja että saa olla paha mieli. Juuri niin kuin pitääkin, ei ollut enää mitään hätää ja paha mieli meni pian pois. Eikä mikään jäänyt hiertämään mieltä. Ensimmäistä kertaa elämässä minulla on saanut olla miehen kanssa paha mieli. Ihan luvalla.
