Eron kakkosvuosipäivä meni kuin huomaamatta ohi. En edes muistanut koko päivää, vasta pari päivää myöhemmin tajusin, että siitä elämän varsin kamalasta päivästä on jo yli kaksi vuotta. Eron vuosipäivä tosin oli melkoisen hirveä, mutta tuo johtui varmaankin noista naisen elämän iloisista asioista, eikä erosta - tai mistä minä tiedän, jos eron vuosipäivä sittenkin kummitteli taustalla, vaikken sitä muistanutkaan.
Numero 31 on edelleen kuvioissa. (Tässä blogissa hän siis lienee hamaan loppuun asti Numero 31 :) En voi väittää, ettei olisi edelleen tosi mukavaa (ja enemmänkin hänen kanssaan). Vaikka ollaan eletty tavallaan aika erilaista elämää, ei se nyt tunnu haittaavan, yhdessäolo on varsin vaivatonta.
Ikävä kyllä olen huomannut omien vanhojen ongelmieni kurkkivan jostain selän takaa. Olen pari kertaa pyytänyt anteeksi, kun olen ollut pahalla mielellä (mikä ei kyllä ole anteeksi pyydettävä asia) ja muutenkin tunnen itseni todella epävarmaksi joskus. Numero 31 ei ole mikään kauheasti suullisesti kehuja jakeleva tyyppi (mutta pussaa sitäkin useammin ;), ja sekös joskus saa epävarmuuden jäytämään sisässä. Toisaalta mies haluaa kanssani lomalle ja puhuu tulevaisuudestakin, mikä kertoo mielestäni siitä, että kai hän tosissaan on. Ainakin väittää olevansa, kun kysyn.
En oikein tiedä, onko miehen oma historia (melko paljon lyhyitä suhteita, joiden vuoksi on miettinyt, mikä mättää, sitten toki muutama pidempikin) sellainen, että hän varoo hieman, koska välillä tuntuu näin tapahtuvan. Ei olla kauheasti puhuttu menneisyydestä, ehkä minun menneisyydestäni enemmän, olenhan lörpöttelijä, mutta pitäisi ehkä ottaa puheeksi. Tällaisia tulee välillä mietittyä, vaikka missään ei ole mitään vikaa, oma historia kai sen tekee. Kun ollaan yhdessä, tuollaiset huolet kyllä unohtuvat miltei aina. Olen vieläkin hämmästynyt siitä, että mulla on mieskuvio, jossa mies on hyvä sekä paperilla, että hänessä on sitä jotain. Ja välillä sitä on vaan niin onnellinen miehen kainalossa, että hymyilyttää niin, että sattuu.
sunnuntai 24. tammikuuta 2016
sunnuntai 3. tammikuuta 2016
Tinder minun näkökulmastani
Tavallaan olen varsin rutinoitunut tinder- ja nettitreffailija. Melkein voisi todeta, että harrastaja :) Olen käynyt elämäni aikana ainakin viisilläkymmenillä treffeillä, jotka on sovittu sähköisten laitteiden välityksellä. Olen siis treffaillut netin kautta jo paljon ennen tätä blogia. Mitään ihmeellistä en tosin ole oikein löytänyt ennen tuota 31:stä. Monta aika hirveää tyyppiä, monta mitäänsanomatonta, monta ihan kivaa, monta mua kiinnostaa mutta häntä ei ja mitä vielä. Nyt ajattelin kerrata Tinderkokemuksiani tässä lyhyesti.
Tinder, tuo pinnallisuuden ja seksin vonkauspaikka. Monelta taholta olen kuullut Tinderistä heruvan vain seksiä ja mitään vakavaa ei sieltä kannata etsiä. Omat kokemukset lienevät erilaiset. Itsehän kyllästyin nettideittailuun ja otin Tinderin kuvioihin, koska se vaikutti helpolta. Arveluttihan se vähän, mutta tuosta pinnallisesta sovelluksesta tulikin yllättäen erittäin kätevä paikka etsiä treffiseuraa ja ihmisiä, jotka etsivät jotain vakavampaa.
Tinderissä profiilin arviointi tapahtuu lähinnä ulkonäön perusteella, mikä on kuulemma pinnallista ja tosi kamalaa. Mietin vain, että miten siellä baarissa sitten ihmisiä arvioidaan. Tosiasia on, että toisen ulkonäön ja olemuksen on jotenkin miellytettävä. Olen saanut monet "pakit" nettideiteillä kuvien vaihtamisen jälkeen ja se on erityisen nöyryyttävää. Tinderissä tämä ei ole niin suuri vaara, jos kuvat ovat about oman näköisiä. Olen ehkä kertonut, etten liene kulmakunnan kaunein tyttö, ihan tavallinen vain. Tinderin hyvä puoli on, että jos jonkun kanssa tulee match, hänen mielestään ulkonäköni lienee ainakin suhteellisen ok ja siihen juttu tuskin kaatuu.
Tinderissä jutustelu on melkoisen pintapuolista. Monet aloittavat keskustelun "Moi, miten menee?" tms. fraaseilla. Tätä kritisoidaan paljon. Minusta tuo on ihan hyvä tapa kokeilla kepillä jäätä. Ihan relevantti kysymys tuntemattomalle ihmiselle. Miksi pitäisi kysellä mitään sen ihmeellisempää, kun ei edes tiedä, haluaako toinen edes vastata, vai onko hän ns. matchien kerääjä. Nykyään ei edes tiedä, koska toinen on ollut viimeksi online, joten miksi tuhlata toiseen aikaa kovastikin, jos hän ei ole enää edes aktiivinen Tinderissä. Toki vähän persoonallisemmat avaukset esim. henkilön kuvista on ihan kivoja, mutta minulle perinteinen aloitus oli tasan yhtä hyvä.
Tinderjutustelun pinnallisuus on myös sinänsä hyvä, että kaikki miehet eivät ehkä ole siinä aina niin kovin taitavia, chattailussa, vaikka kasvotusten juttu luistaisi hyvinkin. Kun jutustelu on niitä näitä, ei rankkaa tuollaisia henkilöitä heti lähtökohtaisesti pois. Voin kertoa, että 31 ei varsinaisesti loistanut kommunikoinnillaan...
Itse otin viimeisellä Tinderkerrallani (vuosi sitten oli se ensimmäinen ja syksyllä olin ihan hetken myös aktiivinen) periaatteen, että jos toinen kysyy treffeille, niin menen, oltiin sitten juteltu pitkään tai ei. Miehistä ei toki koskaan tiedä, mitä he etsivät, mutta jos käyn kahvilla, niin treffeistä toki selviää halusivat he sitten mitä vain. Kohtuullisen nopeasti sovitut treffit olivat sinänsä hyviä, että toisesta ei muodostu vääriä mielikuvia. Näin kävi tällä kertaa monesti. Juttelu oli sujunut hyvin, mutta tosielämässä tyyppi oli täysin epäsopiva. Ja sitten toisinpäin. Mitäänsanomaton chattaaja paljastui ihan mahdottoman söpöksi ja ihanaksi mieheksi. Toisekseen turhaan tyyppiin ei tule tuhlattua liikaa aikaa, jos toinen ei ole mitenkään potentiaalinen. Tapasin Tinderistä tosiaan nyt syksyllä ihan urakalla miehiä (16 alle kuukaudessa!!!) ja niin ihmeellistä ja kummallista kuin se onkin, yksi niistä ajattelee mua nyt maailman toisella puolella.
Itse voin suositella kaikille Tinderiä. Jos oman profiilin kuvat ovat kunnon naapurintyttömeininkiä ja esittelytekstikin kertoo perustiedot, joita parisuhteessa, mutta ei seksisuhteessa tarvitaan, voi sieltä löytää jotain vakavampaakin, ainakin mun kokemusten perusteella. Sanoisin, että Tinderdeiteistäni 90% etsi sitä parisuhdetta sitten kuitenkin. Ei se sovellus, vaan miten sitä käyttää.
Tinder, tuo pinnallisuuden ja seksin vonkauspaikka. Monelta taholta olen kuullut Tinderistä heruvan vain seksiä ja mitään vakavaa ei sieltä kannata etsiä. Omat kokemukset lienevät erilaiset. Itsehän kyllästyin nettideittailuun ja otin Tinderin kuvioihin, koska se vaikutti helpolta. Arveluttihan se vähän, mutta tuosta pinnallisesta sovelluksesta tulikin yllättäen erittäin kätevä paikka etsiä treffiseuraa ja ihmisiä, jotka etsivät jotain vakavampaa.
Tinderissä profiilin arviointi tapahtuu lähinnä ulkonäön perusteella, mikä on kuulemma pinnallista ja tosi kamalaa. Mietin vain, että miten siellä baarissa sitten ihmisiä arvioidaan. Tosiasia on, että toisen ulkonäön ja olemuksen on jotenkin miellytettävä. Olen saanut monet "pakit" nettideiteillä kuvien vaihtamisen jälkeen ja se on erityisen nöyryyttävää. Tinderissä tämä ei ole niin suuri vaara, jos kuvat ovat about oman näköisiä. Olen ehkä kertonut, etten liene kulmakunnan kaunein tyttö, ihan tavallinen vain. Tinderin hyvä puoli on, että jos jonkun kanssa tulee match, hänen mielestään ulkonäköni lienee ainakin suhteellisen ok ja siihen juttu tuskin kaatuu.
Tinderissä jutustelu on melkoisen pintapuolista. Monet aloittavat keskustelun "Moi, miten menee?" tms. fraaseilla. Tätä kritisoidaan paljon. Minusta tuo on ihan hyvä tapa kokeilla kepillä jäätä. Ihan relevantti kysymys tuntemattomalle ihmiselle. Miksi pitäisi kysellä mitään sen ihmeellisempää, kun ei edes tiedä, haluaako toinen edes vastata, vai onko hän ns. matchien kerääjä. Nykyään ei edes tiedä, koska toinen on ollut viimeksi online, joten miksi tuhlata toiseen aikaa kovastikin, jos hän ei ole enää edes aktiivinen Tinderissä. Toki vähän persoonallisemmat avaukset esim. henkilön kuvista on ihan kivoja, mutta minulle perinteinen aloitus oli tasan yhtä hyvä.
Tinderjutustelun pinnallisuus on myös sinänsä hyvä, että kaikki miehet eivät ehkä ole siinä aina niin kovin taitavia, chattailussa, vaikka kasvotusten juttu luistaisi hyvinkin. Kun jutustelu on niitä näitä, ei rankkaa tuollaisia henkilöitä heti lähtökohtaisesti pois. Voin kertoa, että 31 ei varsinaisesti loistanut kommunikoinnillaan...
Itse otin viimeisellä Tinderkerrallani (vuosi sitten oli se ensimmäinen ja syksyllä olin ihan hetken myös aktiivinen) periaatteen, että jos toinen kysyy treffeille, niin menen, oltiin sitten juteltu pitkään tai ei. Miehistä ei toki koskaan tiedä, mitä he etsivät, mutta jos käyn kahvilla, niin treffeistä toki selviää halusivat he sitten mitä vain. Kohtuullisen nopeasti sovitut treffit olivat sinänsä hyviä, että toisesta ei muodostu vääriä mielikuvia. Näin kävi tällä kertaa monesti. Juttelu oli sujunut hyvin, mutta tosielämässä tyyppi oli täysin epäsopiva. Ja sitten toisinpäin. Mitäänsanomaton chattaaja paljastui ihan mahdottoman söpöksi ja ihanaksi mieheksi. Toisekseen turhaan tyyppiin ei tule tuhlattua liikaa aikaa, jos toinen ei ole mitenkään potentiaalinen. Tapasin Tinderistä tosiaan nyt syksyllä ihan urakalla miehiä (16 alle kuukaudessa!!!) ja niin ihmeellistä ja kummallista kuin se onkin, yksi niistä ajattelee mua nyt maailman toisella puolella.
Itse voin suositella kaikille Tinderiä. Jos oman profiilin kuvat ovat kunnon naapurintyttömeininkiä ja esittelytekstikin kertoo perustiedot, joita parisuhteessa, mutta ei seksisuhteessa tarvitaan, voi sieltä löytää jotain vakavampaakin, ainakin mun kokemusten perusteella. Sanoisin, että Tinderdeiteistäni 90% etsi sitä parisuhdetta sitten kuitenkin. Ei se sovellus, vaan miten sitä käyttää.
lauantai 2. tammikuuta 2016
Uudet vuodet
Kaksi vuotta sitten mun uusi vuosi oli aivan järkyttävä. Exä (en halua enää kutsua häntä muuksi) jätti mut vähän ennen vuoden vaihtumista puhelimessa. Tokihan siinä meni vielä se pari viikkoa kun ihan oikea ero tapahtui, mutta tuolloin ero oli jo siinä. En vieläkään tajua, kuka tekee noin ihmiselle, jonka kanssa elää, noin ei jätetä, ei tuollaisena hetkenä. Uusi vuosi oli toivottavasti elämäni hirvein. Yritin päästä läpi kriisipuhelimeen (vihdoin joskus viideltä onnisti), soittelin vanhemmilleni (jotka eivät vastanneet), siskon kanssa pääsin sentään puhumaan. En nukkunut ja olin shokissa. En oikein edes enää tiedä, miten selvisin siitä yöstä. Kipu oli käsinkosketeltavaa, vaikka olikin henkistä.
Myöhemmin kun mietin asiaa, niin tiesinhän minä sen jo silloin, että ero oli oikea ratkaisu, joten siitä voin toki kittää exää. Uutena vuotena eroaminen puhelimessa ei ollut oikea ratkaisu. Muutenkin puhelimessa tuollaisten asioiden hoitaminen on keskenkasvuista, ihme, ettei pistänyt tekstaria, mikä näin jälkikäteen ei edes olisi ihmetyttänyt..
Tänä uutena vuotena ja sen ympärillä puhelimen välityksellä on tullut paljon mieluisempia viestejä. "Mulla on ikävä sua.", "Tykkään susta." Mahanpohjassa kipristelee mukavasti. Mies ei ole unohtanut. Kysyi vielä, että kuvittelinko oikeasti, että unohtaisi. Niin, niinhän minä kuvittelin, en kai vieläkään oikein usko, että kymmenien netti-/tindertrefien jälkeen löysin jotain muutakin kuin "ihan kivan ja mukavan miehen". Taisin löytää sitä kemiaa, ihan yllättäen.
Myöhemmin kun mietin asiaa, niin tiesinhän minä sen jo silloin, että ero oli oikea ratkaisu, joten siitä voin toki kittää exää. Uutena vuotena eroaminen puhelimessa ei ollut oikea ratkaisu. Muutenkin puhelimessa tuollaisten asioiden hoitaminen on keskenkasvuista, ihme, ettei pistänyt tekstaria, mikä näin jälkikäteen ei edes olisi ihmetyttänyt..
Tänä uutena vuotena ja sen ympärillä puhelimen välityksellä on tullut paljon mieluisempia viestejä. "Mulla on ikävä sua.", "Tykkään susta." Mahanpohjassa kipristelee mukavasti. Mies ei ole unohtanut. Kysyi vielä, että kuvittelinko oikeasti, että unohtaisi. Niin, niinhän minä kuvittelin, en kai vieläkään oikein usko, että kymmenien netti-/tindertrefien jälkeen löysin jotain muutakin kuin "ihan kivan ja mukavan miehen". Taisin löytää sitä kemiaa, ihan yllättäen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)