Viikonlopusta selvisin ihmeen hyvin. Toinen ystäväni tuli tänne eilen illalla ja hänen kanssaan kävin koko jutun taas alusta lähtien läpi. Olen jauhanut asiasta niin paljon kuin vaan mahdollista kaikille ihmisille ja jotenkin olo on ollut paljon parempi koko viikonlopun kuin aiemmin. Oli kai siis oikeasti sittenkin hyvä, että E:n tavarat lähtivät täältä, ainakin konkretisoitui se, että se on oikeasti ohi. Siis ihan oikeasti. Kai vielä hetken ajattelin, että mitä jos sittenkin, ennen E:n tavaroiden lähtemistä. Tänään sain tänne myös sohvan, mikä helpotti oloani ihan tosi paljon. Nyt kämpän yksi nurkka on sentään erilainen kuin ennen, eikä muistuta E:stä. Sitäpaitsi matolla istuskelu ei nyt niin kovin hauskaa ollut...
Olen oikeastaan jopa yllättynyt, kuinka hyvin tämä viikonloppu menikään, missä tietysti edesauttoi se, että molempina päivinä 75% ajasta luonani oli ystäviä. Silitin uudella huippuhyvällä silitysraudallani kaikki lakanani (ja niitä on paljon, enkä ole koskaan ennen niitä silittänyt). Silitys oli äärimmäisen terapeuttista. Viime yönä jopa nukuin melko hyvin, ja vaikka heräilin taas viidestä lähtien, niin kellon katsomisten välissä taisin oikeasti nukahtaakin. Tänään nousin lukemaan vasta kahdeksalta, eilen kirjakaupasta ostamaani erokirjaa lukemaan (siunattu kirja-ale, jos oloni paranee seitsemällä eurolla!).
Ainoa yhteydenottoni E:hen oli pyykkikonetta koskeva. Hän ei tietenkään vastannut tekstiviestiini (joka oli oikeasti täysin pyykkikonetta koskeva) lauantaina, joten soitin hänelle sunnuntaina, ja koska hän ei tietenkään vastannut, niin jätin vastaajaan asiallisen viestin. Hän sitten lähetti tekstarin, että onnistuu, mutta ei vastannut taaskaan kun soitin (kun olisi niin paljon helpompaa sopia asiasta puhelimessa) ja lähetti taas vain tekstarin, että voi soittaa myöhemmin, jos oli asiaa. No lähetin, että niin siitä pesukoneesta, mutta eipä tuo ole vaivautunut soittamaan. Kiukuttaa! Haluaisin sopia käytännön asioista ja mies pakoilee, vaikka lupasi, että käytännön asiat hoidetaan mahdollisimman hyvin. Ja ihan oikeastiko ei muka voi vastata minulle/soittaa asiasta koko viikonlopun aikana. No, ehkäpä hän viettää aikaa "toisena miehenä", sen naimisissa olevan naisensa kanssa. Ällöttää, miten minä pystyin olemaan miehen kanssa, joka ihan hyvällä omallatunnolla on toisen, naimisissa olevan kanssa?? Ja miten hän sen pystyy tekemään? Ja pahinta kun hänen mielestään oli pettäminen?
Vaikka viikonloppu menikin ilman suurempia luhistumisia, siihen sisältyi paljon kaihoa ja ikävää. Mietin, kuinka kauan käyn kaupassa niin, että jätskihyllyllä iskee kaipaus. E tykkäsi jätskistä aivan älyttömästi ja hänelle sitä melkein aina kaupassa ostettiin. Jätskien ohi minun on käveltävä aina, kun menen kassalle. Ja nyt kukaan ei syö täällä jättijätskiannoksia minun ollessa ilman tai syödessäni pari lusikallista. Myös muita kaihoisia juttuja oli, en saa enää koskaan E:n tekemää pizzakastiketta, bolognesea (paitsi pakkasessa on yksi rasia..), guacamolea tai bruschettoja. E osasi tehdä noita parhaiten maailmassa. Kukaan ei tee enää niitä meidän juttuja koskaan. En voi pyytää E:ltä apua työjutuissa. Pesin viimein lakanatkin sängystä ja E:n viimeiset, tänne jääneet pyyhkeet, eli hänen tuoksunsa on niistäkin kadonnut. Hän ei enää koskaan huomauta tuolin selkänojille kuivumaan laittamistani pyyhkeistä tai puolikäytettyjen vaatteiden kasasta. Kukaan ei enää "salaa" käytä shampootani, eikä kukaan piilota ostoskoriin salaa karkkia tai muita herkkuja. Voi miksi E et puhunut silloin, kun sinulla alkoi olemaan paha olo, voi kunpa olisit puhunut, niin voisin vielä ostaa kanssasi jätskiä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti