Monenmoista pohdintaa

Viime aikoina mun elämän pohdinnat ovat aika lailla erilaisia kuin vaikka puoli vuotta sitten. Silloin mietin vain omaa surkeuttani ja eroa. Mitä ajattelen nyt sitten? Ensinnäkin miehiä :) Ja sitten muuta.

Eräs pohtimani asia nettitreffailuun/tinderöintiin liittyen on se, että milloin eron jälkeen on aika etsiä uutta suhdetta. En oikeasti haluaisi ikinä tavata miestä, jonka erosta on maksimissaan muutama kuukausi aikaa. Jokainenhan saa toki tehdä miten haluaa, mutta jos etsii seuraa jo alle kuukausi erosta, on minulle ainakin merkki siitä, että mies ei ole minunkaltaiseni. Jotkuthan eivät osaa olla yksin ja kaipaavat niin paljon läheisyyttä, että haluavat toisen heti vierelleen. Se on ihan ok. Mutta sellainen ei ole minun ihmiseni. Haluan ihmisen, joka on karistanut menneisyyden haamut, joka on uskaltanut olla yksin ja haluaa läheisyyttä minun vuokseni, ei sen vuoksi, että tarvitsee vain sen toisen. Olen nähnyt aika monta kertaa sen, kuinka seuraa on etsitty (ja ehkä löydettykin) pian eron jälkeen, mutta en ole vielä kertaakaan nähnyt tällaisen suhteen toimivan. Juu, onhan se toiminut ehkä vuoden, joskus jopa kaksi, mutta sitten on tullut taas ero. Ja sama rinki on aloitettu alusta... Sekään ei toki takaa mitään, että erosta on pitkä aika, mutta kyllähän se aika helpottaa sitä edellisestä suhteesta pois pääsyä. Mutta mistä sen sitten tietää, että toinen on käsitellyt edellisen suhteen asiat? Niin, ei kai mistään. Ehkä siitä, että se on kirjoittanut eroblogia ja kasvanut sen aikana henkisesti :D

Olen myös pohtinut ihmisiä, jotka eivät näe metsää puilta ja jotka syyttävät toisia, vaikka tekevät itse samaa. Esimerkiksi E oli sellainen. Tarkempi pohtiminen on kuitenkin antanut minun huomata, että useimmat E:n ominaisuudet (siis ne haitalliset, nyt en puhu niistä hyvistä ominaisuuksista, joita hänessä tosiaan oli myös) olivat sellaisia, joita on ollut elämäni muissa läheisissä ihmisissä. Niinhän sitä sanotaan, että kumppaniksi valitaan ihmisiä, joiden kanssa haluaa korjata ennen epäonnistuneet tms. asiat. Ehkä minä siksi valitsin E:n. Tavallaan olen iloinen, että valitsin. Vaikka se teki minulle niin pahaa, en olisi ilman häntä päässyt tähän pisteeseen elämääni. En olisi pohtinut asioita ja kasvanut ihmisenä. En olisi uskaltanut tehdä niitä päätöksiä, joita olen nyt tehnyt ja laittaa niitä rajoja, jotka laitoin. Olisin edelleen antanut joidenkin ihmisten ja tilanteiden tehdä minulle pahaa ja kiltisti vain totellut. Olen joutunut tekemään kipeitä päätöksiä ja käymään inhottavia keskusteluja itseni kanssa, olen joutunut kestämään syyllistymistä ja syyllistämistä. Olen havainnut, kuinka olen pyytänyt jotain, en mitään aineellista vaan sitä, että minä olisin arvokas ja sitä ei ole kunnioitettu. Pyysin uudestaan ja nyt se on ainakin pitänyt. En suostu enää siihen, että itse annan ja olen avoin ja toinen ei. Sen koin niin konreettisesti E:n kanssa, että tiedän, mihin se johtaa. Tietämättäni tarvitsin parisuhdetta E:n kanssa. Sillä ilman sitä en olisi nyt tässä. En olisi tehnyt niitä kipeitä, mutta oikeita päätöksiä. En olisi aika onnellinen.

Lisää treffejä

Numero 10

Ihan kivat treffit, nähdään ehkä toistekin, vaikka tuskin tästäkään mitään kovin suurta rakkaustarinaa on tulossa. Harrastuskaverin voisin kyllä saadakin, sen verran samanhenkisiä ollaan. Ja mistä sitä tietää, vaikka muutakin. Tyyppihän oli ensivaikutelmaltaan jotain ihan muuta kuin ajattelin ja jos mun ystävät hänet näkisivät, niin sanoisivat, että ei mun tyyppiä (kuten itsekin ajattelin ekalla sekuntilla), mutta tuo oli ehkä lähinnä ulkoinen olemus. En silti tiedä, onko mies tarpeeksi kunnollinen minulle. Selvästi kuitenkin piti minusta mitä enemmän tutustui. Tämän kanssa sattui myös melkoinen hama, eli tavoistani poiketen ajauduin tilanteeseen, jossa mies tarjosi juomat. Yleensä vältän tätä ihan viimeiseen asti, mutta nyt en jotenkin saanut tilaisuutta kieltäytyä ennenkuin edessä oli jo lasi...

Numero 11

No olihan tässä jo parit ihan hyvät treffit takana, joten olihan tämä tulossa. Piinallisimmat treffit ehkä koskaan. Kun näin miehen, mietin heti, että milloinkahan pääsen pois. Tyyppi oli kamala ensi hetkestä lähtien (oonkohan mä jonkun mielestä näin kamala), niin olemukseltaan, ulkonäöltään kuin jutuiltaankin. No, ei siinä auttanut kuin kärsiä. Ja kärsimystähän se oli. Mulla ei ollut mitään sanottavaa, kun toinen ei jatkanut keskustelua oikein mitenkään, joten yhdestä aiheesta pystyttiin puhumaan noin puolitoista minuuttia. Tyyppi joi teetänsäkin niin pirun hitaasti, että mietin, etteikö se voisi nyt jo ryystää sen loppuun. Aikaa tuhlatakseni hain vettä, kävin vessassa jne. Ja yhä edelleen se joi sitä teetä! Nämä treffit olivatkin sitten ensimmäiset, joilla turvauduin hätävalheeseen, että mun on pakko ehtiä käymään vielä yhdessä kaupassa kun kello oli aika lähellä yhdeksää. Pahinta oli, että tyyppi kulkee samalla junalla kuin minä (toivottavasti en oikeasti törmää siihen koskaan), joten mun oli oikeasti pakko lähteä hortoilemaan sinne kauppaan ja en voinut mennä seuraavalla junalla vaan odottelin vapaaehtoisesti parikymmentä minuuttia. Tää siis yritti vielä tulla mun kanssa sinne kauppaan seuraksi, mutta ilmoitin meneväni yksin. Koska olen kamala, mun oli pakko mennä poistamaan tyyppi Tinderistä heti. Oli jotenkin järjetön paniikki siinä, joten blokkasin ensin väärän tyypin! Voi ei! Ko. henkilö (siis se väärin blokattu) vaikutti ihan kivalta ja meillä oli hyvä keskustelukin meneillään, mutta minkäs teet, se on mennyttä forever, mutta onneksi on numero 11:kin. Ehkä se väärän henkilön blokkaus oli rankaisu siitä, että hoidin tän niin huonosti. Ei enää näitä treffejä, kiitos!

Tulis mies...

... joka veis jalat alta. Edes hetkeksi. Niin, että voisi miettiä toista ja mahanpohjassa tuntuisi.

Numero ysille muuten soitin ja kerroin, miten asia on eli case closed.