Tästä ei nyt kyllä tule yhtään mitään. Pitäisi tehdä etätöitä, mutta minä vain itken. Kirjoittaminen yleensä on auttanut hetkeksi, joten pidän tietoisen blogitauon. Ehkä tämän jälkeen pääsen taas töihin käsiksi, näin on ainakin ennen käynyt. Tänään täällä kävi siivoojat, eli E on nyt tehnyt osansa ainakin tässä asiassa. Hän osti itsensä tuon asian vastuusta ulos. Kohta pitäisi tulla myös välittäjä ottamaan valokuvia. Kotini, minun kaunis kotini menee myyntiin. Miten selviän ikinä?
Mitä sitten itken? Eroa, E:n ikävää. Epäonnistumista. Olen alkanut taas jossittelemaan. Nyt en jossittele varsinaisesti omia tekemisiäni vaan sitä, että jos minun terveysongelmani olisivat parantuneet, niin näin ei olisi varmasti käynyt. Jos se lääkäri, jolle ensin menin, olisi ottanut magneettikuvat, niin, että vamma olisi löydetty heti, eikä vuoden päästä. Jos olisin mennyt toiselle lääkärille, kun uudestaan menin lääkäriin, ja ongelma olisi saatu paranemaan yhdellä leikkauksella. Uskon, että E väsyi minun kipuihini. Hän toivoi, että meistä tulisi vielä tiimi, mutta sitten kun ongelmia tuli vain lisää, hän ei enää jaksanut. Minunkin toivoni hiipui ja kun se hiipui E ei enää jaksanut. Kumpikaan ei enää uskonut, että asiat paranevat sellaisiksi, kuin niiden piti olla.
Toisaalta pelottaa, mitä jos paranenkin, mitä jos kivut loppuvat ja voin alkaa taas harrastaa? Sitten erosimme turhaan. Jos E olisi jaksanut vielä hetken, niin meistä olisi tullut taas onnellisia. Niin ajattelen nyt. Tiedän tavallaan, että se ei ole niin, koska monet muutkin asiat olivat pielessä. Miksi haikailen E:tä takaisin? Nimenomaan E:tä, E:n kanssa oloa. E oli minulle sopiva ja minä hänelle. Mihin ihmeeseen on kadonnut se ajatus, että emme sopineet toisillemme? Silloin kun se oli päässäni oli paljon helpompaa.
Minusta tuntuu myös niin ihmeellisen pahalta se, että E on niin kylmä ja tunteeton. Hänen mielestään suhteemme oli vain paha. Se satuttaa niin kovasti.
Valetta se toivo taisi olla, E ei pystynyt antamaan minulle anteeksi asioita. Hän sanoi, että sain anteeksi, mutta asiat jäivät vaivaamaan häntä niin pahasti, että hän ei päässyt niistä eroon. Hän sanoi yrittäneensä tehdä sitä terapian avulla, mutta ei se onnistunut. Myöhemmin kerron lisää näistä asioista. Minulla olisi niin paljon kirjoitettavaa, etten tiedä, miten koskaan ehdin sanoa kaiken. Varsinkin kun koko ajan vain tuntuu, että oloni pahenee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti