Haluan tämän vuoden vikan päivityksen myötä toivottaa kaikille hyvää joulua. Erityistsempit ekaa erojouluaan viettäville ja niille, joilla on prosessi vielä kesken.
Mä vietän ihastuneen ihmisen joulua ilman miestä. Mies on jossain ihan muualla pitkän (liian pitkän, mun mielestä, ja aikaa ei siis todellakaan mitata kuukausissa vaan viikoissa) aikaa ja toivon, että takaisin tullessaan muistaa mut vielä. Ainakin kovasti vakuutti, että muistaa ja että ikävä tulee. En ole enää pysynyt laskuissa, montako kertaa ollaan nähty 31:n kanssa. Monta. Mukavaa on. Ihanaa on. Aivan mahtavaa on. En ole keksinyt toisessa mitään vikaa (mutta ei se toki nyt täydellinen ole, eihän kukaan ole), toisen kanssa on helppo olla. Mies pussaa ja huomioi, mutta ei tarraudu liikaa. Tykkää musta ja mä tykkään siitä. On se vaan ihanaa, olla ihastunut.
maanantai 21. joulukuuta 2015
keskiviikko 9. joulukuuta 2015
Elämä hymyilee
Viime viikolla näin vielä sen yhden miehen. Juotiin kahvit ja that's it. Suoritettu. Numero 29 sen sijaan on kysellyt perään rasittavan usein ja asia pitäisi hoitaa. Niin ja 33 on myös sittenkin kiinnostunut. Ei ole kivaa sanoa toiselle, että sorry, mutta pakkohan se on, koska asiat ovat muuttuneet.
31:n kanssa vietettiin perjantaina treffeillä kuusi tuntia ja kotiin lähtiessä päästiin pussailemaankin. Tuli kolmannet treffit ja kohta on neljännet, varmaan myös viidennet jne. Tuntuu kivalta ja toista ajatellessa mahanpohjassa kutittaa juuri oikealla tavalla. Pelkäsin, että mies pelaa, mutta taitaa olla välillä vain vähän kuutamolla, olen kuulemma ainoa, jonka on tavannut nyt syksyllä Tinderin kautta :)
31:n kanssa vietettiin perjantaina treffeillä kuusi tuntia ja kotiin lähtiessä päästiin pussailemaankin. Tuli kolmannet treffit ja kohta on neljännet, varmaan myös viidennet jne. Tuntuu kivalta ja toista ajatellessa mahanpohjassa kutittaa juuri oikealla tavalla. Pelkäsin, että mies pelaa, mutta taitaa olla välillä vain vähän kuutamolla, olen kuulemma ainoa, jonka on tavannut nyt syksyllä Tinderin kautta :)
torstai 3. joulukuuta 2015
Ehjä
Tajusin tänään, että blogin nimi ei oikein ole oikea. Vaikka eron hetkellä tuntuikin siltä, että mun on toivuttava erosta, niin ei se ollut niin. Erotavasta toki piti toipua, mutta muuten mun piti selvitä ehjäksi siitä suhteesta, ei itse erosta. Suhde minut rikkoi. Mun elämä on nykyän juurikin sellaista kuin haluan, vaikka toki sen hyvän miehen tähän pakettiin vielä kelpuuttaisin.
Olen vihdoin ehjä.
Olen vihdoin ehjä.
keskiviikko 2. joulukuuta 2015
Viimeisiä viedään
Sitten viime näkemän tapahtunutta.
Numero 23 viestitti jotain, vaikka ajattelin (ja toivoinkin), etten hänestä enää kuule. Ei tosin ehdottanut tapaamista, joten ehkä (toivottavasti) tästä tulisi sellainen kuoliaaksi vaiettu juttu. Toki vastaisin, että kiitos viimeisestä ja viimeiseksi jää, mutta jotenkin sitä pääsee itse helpommalla, kun tämmöinen vain hiipuu pois.
Numero 29 olisi halunnut nähdä, mutta en nyt oikein ehdi, tai oikeastaan en ehkä juuri nyt halua. En vaan ole ihan varma, kuvitteleeko mies, että tästä tulisi jotakin vakavampaa, kun olen melkein varma, ettei tule mitään muuta kuin max. kaveruutta. Yritän nyt pitää matalaa profiilia hetken, en haluaisi loukata toista, ja kun en oikeasti tiedä, mitä toinen etsii. On sanonut etsivänsä niin sitä oikeaa kuin kavereitakin ja toivon, että etsii minusta vain jälkimmäistä. Mieshän olisi sinänsä hyvä valinta, jos järjellä nämä asiat ratkaistaisiin. Niin, mutta siis miksi käyttäydyn näin. Koska mies olisi juuri sopiva kaverimies, joka tykkää tehdä monia asioita, joihin mulla ei ole oikein seuraa, muuten toki kieltäytyisin kokonaan. Ehkä pitäisi vain tarttua epämukavaan tilanteeseen ja sanoa, että haluaisin meidän olevan vain kavereita.
Numero 33:n kanssa oli ihan mukavaa. Juteltiin tosi pitkään ja oli paljon juteltavaa. Sen jälkeen on vaihdettu yhdet viestit, eli ei mitään kovin ihmeellistä meininkiä, mikä ei ehkä nyt haittaa. Mulla oli kuitenkin tosi kiva ilta jutella yhdestä mun lempiaiheista, ja toinenkin kai viihtyi. Ei mennyt siis hukkaan, vaikka eiköhän tämä jäänyt tähän.
Numero 34:n kanssa oli sovittu tapaaminen jo aikaa, aikaa sitten. Tyypille ei vaan koskaan käynyt, joten meni näin pitkälle. Jutustelu oli ollut ihan mukavaa puhelimella, mutta livenä ei. Mies myös siirsi tapaamista viime tipassa aika lailla, ja muutenkin oli jotain ihan muuta kuin odotin.
Alan aika lailla olla selvillä näistä sovituista treffeistä. Nyt just ei haittaa. Huomenna vielä jotkut kauan sitten sovitut lounastreffit, jotka olisin autuaasti unohtanut, jos mies ei olisi muistuttanut tänään. Ei yhtään huvittaisi. En oikeastaan tiedä, mikä on tällaisessa tapauksessa parempi. Tai lähinnä pienempi paha. Se, että peruisin tyynesti treffit, vai se, että menen, enkä ole kovinkaan innostunut. En oikein kuitenkaan raaski perua, kun se on mielestäni tylyä joten lounas it is.
Pääteltiin ystävän kanssa, että numero 31 lukee ehkä tätä blogia :D Viime kertaisen avautumiseni jälkeen nimittäin alkoikin ihan eri meininki ja viestittely ja nähdään uudestaan. On mulla tähän käytöksen muuttumiseen toki toinenkin teoria, eli hänkin multideittailee ;) Tai sitten on ihan vaan perusmies, joka ei etsi merkityksiä kaikista viesteistä ja niiden vastausajoista tai muista. Katsotaan nyt, oliko mies niin kiva kuin muistelen.
Numero 23 viestitti jotain, vaikka ajattelin (ja toivoinkin), etten hänestä enää kuule. Ei tosin ehdottanut tapaamista, joten ehkä (toivottavasti) tästä tulisi sellainen kuoliaaksi vaiettu juttu. Toki vastaisin, että kiitos viimeisestä ja viimeiseksi jää, mutta jotenkin sitä pääsee itse helpommalla, kun tämmöinen vain hiipuu pois.
Numero 29 olisi halunnut nähdä, mutta en nyt oikein ehdi, tai oikeastaan en ehkä juuri nyt halua. En vaan ole ihan varma, kuvitteleeko mies, että tästä tulisi jotakin vakavampaa, kun olen melkein varma, ettei tule mitään muuta kuin max. kaveruutta. Yritän nyt pitää matalaa profiilia hetken, en haluaisi loukata toista, ja kun en oikeasti tiedä, mitä toinen etsii. On sanonut etsivänsä niin sitä oikeaa kuin kavereitakin ja toivon, että etsii minusta vain jälkimmäistä. Mieshän olisi sinänsä hyvä valinta, jos järjellä nämä asiat ratkaistaisiin. Niin, mutta siis miksi käyttäydyn näin. Koska mies olisi juuri sopiva kaverimies, joka tykkää tehdä monia asioita, joihin mulla ei ole oikein seuraa, muuten toki kieltäytyisin kokonaan. Ehkä pitäisi vain tarttua epämukavaan tilanteeseen ja sanoa, että haluaisin meidän olevan vain kavereita.
Numero 33:n kanssa oli ihan mukavaa. Juteltiin tosi pitkään ja oli paljon juteltavaa. Sen jälkeen on vaihdettu yhdet viestit, eli ei mitään kovin ihmeellistä meininkiä, mikä ei ehkä nyt haittaa. Mulla oli kuitenkin tosi kiva ilta jutella yhdestä mun lempiaiheista, ja toinenkin kai viihtyi. Ei mennyt siis hukkaan, vaikka eiköhän tämä jäänyt tähän.
Numero 34:n kanssa oli sovittu tapaaminen jo aikaa, aikaa sitten. Tyypille ei vaan koskaan käynyt, joten meni näin pitkälle. Jutustelu oli ollut ihan mukavaa puhelimella, mutta livenä ei. Mies myös siirsi tapaamista viime tipassa aika lailla, ja muutenkin oli jotain ihan muuta kuin odotin.
Alan aika lailla olla selvillä näistä sovituista treffeistä. Nyt just ei haittaa. Huomenna vielä jotkut kauan sitten sovitut lounastreffit, jotka olisin autuaasti unohtanut, jos mies ei olisi muistuttanut tänään. Ei yhtään huvittaisi. En oikeastaan tiedä, mikä on tällaisessa tapauksessa parempi. Tai lähinnä pienempi paha. Se, että peruisin tyynesti treffit, vai se, että menen, enkä ole kovinkaan innostunut. En oikein kuitenkaan raaski perua, kun se on mielestäni tylyä joten lounas it is.
Pääteltiin ystävän kanssa, että numero 31 lukee ehkä tätä blogia :D Viime kertaisen avautumiseni jälkeen nimittäin alkoikin ihan eri meininki ja viestittely ja nähdään uudestaan. On mulla tähän käytöksen muuttumiseen toki toinenkin teoria, eli hänkin multideittailee ;) Tai sitten on ihan vaan perusmies, joka ei etsi merkityksiä kaikista viesteistä ja niiden vastausajoista tai muista. Katsotaan nyt, oliko mies niin kiva kuin muistelen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)