Hankalaa..

No niin, mitä on ehtinyt tapahtua sitten viime näkemän. Numero 28 ei ihan ymmärtänyt, miksen halua nähdä uudestaan... No, sille en tietysti voi mitään.

Näin numero 23:n uudestaan, vaikkei oikeastaan edes enää huvittanut, mutta kun oli jo sovittu aiemmin. Ei se nyt kovin piinaavaa ollut, mutta eipä juttu nyt oikein lentänytkään. Mies ei kysynyt multa oikein mitään ja muutenkin oli vähän kiusallista hetkittäin. Eiköhän tämä ollut tässä. Eikä miehestä ole kuulunut mitään treffien jälkeen, joten ollaan varmaan samaa mieltä.

Numero 32 tavattiin myös. Ihan mukavaa jutustelua, mutta tuskin mitään sen enempää. Tulossa vielä siis numerot 33 ja 34... (joista jälkimmäisestä unohdin mainita viimeksi).

Mutta mennäänpä sitten näihin numeroihin 29 ja 31. Ensinnäkin olin jo vähän miettinyt, että 31:n seurassa oli kuitenkin jotenkin luontevampaa... Hänhän viestitteli ihan pari tuntia treffeistä positiivisen viestin ja totesi, että ei haittaisi nähdä uudestaan. Ehkä tästä olisi sitten pitänyt tajuta, ettei häntä kiinnosta, mikä oli sinänsä ehkä hieman omituista, koska halasi treffien jälkeen pitkään - siis pitempään kuin sellainen normaali kaverihalaus. Niin, mutta sitten noiden jälkeen on viestittely ollut todella harvaa ja lyhytsanaista :( Tästä nyt sitten kyllä taidan todeta, että eipä kiinnosta. Olisi voinut jättää laittamatta sen viestin kyllä niiden treffien jälkeen, jos näin asia sitten kuitenkin on. Huokaus.

Numero 29:n näin uudestaan. Mukava edelleen, asiallinen, kiva. En tiedä vaan nyt sitten kuitenkaan riittääkö se. Välillä tuntuu, että mies hakee enemmän kaveruutta. Ehkä asia olisi toisin, ja musta tuntuisi enemmän, jos numero 31 ei kummittelisi mielessä. Nyt se tyyppi vähän haittaa ajatuksia, kun mietin, että mitä se meinaa. Tai no, kai se on aika selvää, mitä meinaa, kun viestittelee puolentoista päivän välein jonkun lauseen viestin. Tätä mä kai sitten kerjäsin sarjadeittailullani :( No, katsotaan nyt tuon numero 29:n kanssa, että johtaako johonkin, ei me olla mitään halaamista kummempaa saatu aikaan.

PS. Tinderissä on ihan jäätävää porukkaa, yksi yhteydenotto oli vain "Tavataanko?"Yksi homomies etsi ystäviä (ja mikäs siinä, ei mulla niitä ole liikaa) mutta kysyi minulta, saako mua koskettaa?! (tuli kiire poistaa tyyppi oli niin ahdistava) Ja sitten oli tämä tapaus, jonka kanssa chattasin pari viikkoa ja sitten kysyi, että lähdenkö heidän pikkujoulujen jälkeen leffaan myöhäisnäytökseen. Samalla paljasti olevansa naimisissa oleva perheenisä, jolla on avoin suhde. Voin kertoa, että nämä tapaukset eivät kuulu näihin mun treffaamiin miehiin nyt, eikä tulevaisuudessa.

PPS. Tämä sarjadeittailu saisi kyllä mun puolesta riittää, ihan mielelläni löytäisin sen kivan miehen, joka myös pitäisi musta ja haluaisi muutakin kuin kaveruutta, sitten voisin ihan hyvin vain todeta kaikille lopuille, että onnea etsintäänne.

PPPS. Hemmetin 31!

Mukavaa sarjadeittailua

Jos edelliset treffit olivat melko hirveitä, niin seuraavat ovat olleet parempia. Paljon parempia.

Numero 28. Mies oli ihan ihan ok, muttei ehkä millään mittapuulla mun tyyppiä. Toinen haluaisi nähdä uudestaan, mutta en nyt oikein tiedä, mitä vastaisin. Että ok, mutta vain kavereina? Mies oli kuitenkin ihan kivaa juttuseuraa, mutta en haluaisi antaa vääriä toiveita.

Numero 29. Ihan uskomatonta. Mies oli tasapainoinen, mukava, fiksu, tavallinen, normaali ja kohtelias - ja piti musta. Onko näitä vielä vapaana? Mulla ei ollut edes mitään odotuksia treffien suhteen ja sitten löytyi tuollainen. Niin ja mainitsinko, että harrasti samoja asioita kuin minäkin, mukavan näköinen (tämä ei ole mulle välttämättömyys, mutta toki kiva plussa) ja hänen kanssaan oli helppo jutella. Vaikkei tästä mitään muuten tulisikaan, niin jo tällainen treffikokemus oli mahtava. Niin ja varmasti nähdään toistekin :)


Numero 30. Ihan siedettävää jutustelua, mutta ei jatkoon. Ei vain yhtään mitään, miksi haluaisin nähdä henkilöä uudestaan.

Numero 31. Taas ei ollut treffeille mitään odotuksia ja niinpä sieltä vaan löytyi toinen numero 29:n kaltainen, mukava, normaali mies. Oli tosi kivat treffit ja vain arki-illan tikittäminen eteenpäin johti siihen, että oli lähdettävä kotiin. Niin ja viestikin toki tuli, että olis kiva nähdä toistekin. :)

Nyt mulla on positiivinen ongelma. Kaksi mukavaa miestä ja mitä tehdä heidän kanssaan. Niin ja luonnollisesti olen sopinut vielä parin miehen kanssa treffit. Joo-joo. Tiedän. Eihän tätä saisi näin tehdä, että on monet treffit, mutta jos mies alkaa mulle juttelemaan, niin tokihan mä juttelen ja jos mies ehdottaa treffejä, niin kyllä mä lähden, jos ei ole ketään mukavaa näköpiirissä ollut aiemmin (koska suurin osa on kuitenkin epäsopivia). Ja nää kaikki treffit oli jo sovittu, ennen kuin näitä helmiä alkoi löytymään. Paheksukaa vaan, mä yritän nyt päästä selvyyteen noista miehistä numero 29 ja 31 vähän syvällisemmin. Niin ja handlata vielä ne treffit numeroiden 32 ja 33 kanssa...

Kamalaa sarjadeittailua

Numero 23. Heti ensimmäisestä hetkestä lähtien tuntui, että olin miehelle täysin vastenmielinen. Siinä sitten yritin hymyillä ja olla kiva, vaikka sisin huusi, että tuo inhoaa minua. Muuten mies oli ihan jees, samanoloinen kuin minä. Treffien jälkeen oli pakko mennä ostamaan suklaata, koska olin niin nöyryytetty ja itsetunto maassa. Uskon, että olen jonkun mielestä kamala, mutta en niin kamala. Peilistäkin kun katsoin ennen treffejä, totesin, että näytänpä hyvältä. Sitä ei usein tapahdu, että noin ajattelen.

Seuraavan päivän illalla mies kiitti treffeistä ja kysyi nähdäänkö uudestaan. Olin aika todella yllättynyt, mutta päätin, että voidaanhan nähdä. Ensi viikolla sitten ehkä. Haluan nyt sitten uskoa, että mies oli vain mun upeudesta niin kipsissä, että ei osannut käyttätyä oikein luontevasti.

Numero 24. Tämä oli varmaan ehkä luontevin treffihetki pitkään aikaan. Oli puhuttavaa ja mies oli ihan mukava. Kuitenkin ihan liian jees-jees mies, joita E:n jälkeen kartan kuin ruttoa. Silti ihan onnistuneet treffit, joille ei kuitenkaan tule jatkoa.

Numero 25. Mister positiivisuus. Not. Kaikki oli pielessä. Siis ihan kaikki. En mä nyt mikään maailman positiivisin ihminen ole, mutta jos tyyppi haukkuu mun työpaikan kun kuulee missä oon töissä (ja siis ei ole ollut siellä itse), kauhoo juomaansa ensimmäisen kymmenen minuuttia täysin siihen keskittyneenä ja sitten haukkuu juoman ja ilmoittaa noin joka toisen asian olevan p****aa, niin se oli jo vähän liikaa. Keksi vielä hätävalheen (onneksi) ja lopetettiin treffit alle tuntiin. Oli tosi piristävää seuraa. Ihan sama vaikka (luultavasti) inhosikin minua, inhoaa varmaan jokaista.

Numero 26. Hm, ehkä ei kannattaisi kaivaa nenää treffeillä koko ajan, ja seikkaperäisesti kertoa tästä asiasta vielä yksityiskohtia.  Ei kai tästä voi muuta sanoa.

Numero 27. Oli pakko itse keksiä hätävalhe, että pääsin pois. Tunnin aikana ehdin hakea vettä, paperia, käydä vessassa ja silti hiljaisia hetkiä oli puolet ajasta, jos en rikkonut hiljaisuutta. Täysi peräkammarin poika, vaikkei siellä peräkammarissa asukaan.


Tää voi tietty vaikuttaa siltä, että olen kranttu, mutta oikeasti. Helppo on sieltä parisuhteesta huudella, mutta tulkaa itse tapaamaan näitä tapauksia. Haluaisin kumppanin, jonka kanssa pystyisin olemaan samassa tilassa edes tunnin ilman, että tulee ahdistus.

PS. Numero 22 ei ole ottanut yhteyttä. En ole yllättynyt. Numero 21 poisti mut Tinderistä, sinänsä hyvä, koska tyyppi oli niin hirveä. Numeron 20 poistin itse muutaman päivän hiljaisuuden jälkeen kun tajusin, että mieshän ei muuten kertonut itsestään mitään, vaikka kyselinkin. Osasi tosi taitavasti kyllä kierrellä ja kaarrella niin, että huomasin vasta treffien jälkeen tämän.

Mikä meni vikaan?

Tajusin tossa just ihan  edes miettimättä yhden asian, mikä meni vikaan E:n kanssa. Meidän huumorintajumme olivat aivan eri planeetoilta. Itse vitsailen erinäisistä asioista melko paljon, tyyliin kutsuin E:n älypuhelinta (koska tavatessamme mulla ei todellakaan ollut älypuhelinta) ihmelaitteeksi ja sanoin itse viettäväni excel-taulukkoelämää. Taustallahan näissä on vähän totuutta, mutta nämä ovat niitä kärjistyksiä, mitä teen aika paljon. Noo... E ei pystynyt ollenkaan käsittelemään näitä asioita. Hän pahastui aina, kun kysyin, voisiko hän katsoa esim. bussiaikataulun ihmelaitteestaan jne. Hän pahastui myös, jos vitsailin itsestäni! Olen tajunnut, että tuo oli aika iso juttu kuitenkin ja E varmaan lähinnä pahastui puheistani. Minä taas sitten pahastuin E:n pitämättömistä lupauksista, joita hän ei pitänyt ehkä edes lupauksina. No, tästä voi kai oppia sen, että niin klisee kuin se onkin, niin huumorintajujen on täsmättävä edes jollakin tasolla.

PS. Numero 21 poisti minut mathceista, joten kuten arvelinkin, hän oli varmaan melko järkyttynyt. Se ei silti mielestäni tarkoita, ettei pitäisi olla käytöstapoja...

Sarjadeittailua

Kun nyt pääsin taas Tinderin makuun, niin olen sitten alkanut deittailemaan ihan kunnolla. Kolmet treffit takana, huomenna yhdet lisää ja ensi viikolla yhdet sovittu. Eri miesten kanssa luonnollisesti. Tämä on tätä nykypäivää.

Numero 20:n poistin matcheista, koska tajusin treffejä tarkemmin mietittyäni, että hänhän ei kertonut itsestään oikein mitään. Ei missä asuu (edes suunnilleen), ei töistä, ei mistään. Lisäksi kun tyypistä ei kuulunut mitään pariin päivään totesin, että joo, ehkä sitten ei, vaikka klassinen kolmen päivän sääntö olisi vielä voinut muuttaa tilannetta.

No, seuraavaan.

Numero 21. Huhhuh. Menin aika sanattomaksi jo siinä kahvilan jonossa, tyypistä hehkui epävrmuus ja se ei tunnetusti ole oikein viehättävää. Mies oli vähän sellainen ressukka. Oli aika piinallista, mutta onneksi sentään löydettiin jutun juurta siinä yhteisestä harrastuksesta, ettei ollut ihan superhirveää. Treffien loppu oli kyllä ehkä jäätävin, mitä olen kokenut. Käveltiin siinä kohti paikkaa, mistä lähtisimme eri suuntiin. Kun tulimme tähän, tyyppi sanoi vain "Moi" ja kaarsi poispäin katsomatta edes silmiin. Olin vähän että wtf, ja huikkasin takaisin "Moi". Ehkä hän oli kamalasta tapaamisestamme yhtä järkyttynyt kuin minäkin, mutta ei treffien lopuksi noin käyttäydytä. No, eipä ole ottanut yhteyttä, joten ehkä sis oli järkyttynyt.

Numero 22. Tänään kahviteltiin. Mies oli ihan jees. Tavallinen. Ehkä vähän tefloninen, mutta aika minun tapainen ja ehkä voisin viihtyäkin kanssaan. En kuitenkaan usko, että on minusta kiinnostunut. Katsotaan nyt kuitenkin se kolme päivää.

Että semmoista. Tinder on kyllä parin päivän kuherruskuukausipäivän  jälkeen ollut aika pettymys. Miehet eivät vastaa viesteihin jne. Toki pari poikkeusta, mutta nekin keskustelut hiipuvat pian pois. Ehkä oon vaan sitten niin tylsää juttuseuraa, tai muuten kamala, että minut vaietaan kuoliaaksi. Tai sitten ollaan vain ihan kepeällä mielellä liikkeellä. En kuitenkaan jaksa kovinkaan monena iltana sitä, että aloitan keskustelun, saan rivin vastauksen ja kun vastaan, ei kuulu enää mitään. Jos tätä jatkuu monena iltana, poistan matchin. Ehkä menetän mahdollisuuksiani, mutta itse vastaan kyllä aina, jos joku aloittaa keskustelun. Harvemmin aloittaa, että eivät ne miehetkään osaa...

Numero 20

Olihan se. Ihan ok tapaus. Ei mitenkään tosin ihmeellinen, ei kovin kohtelias, ei kovinkaan kiinnostunut minusta eikä kovin kiinnostava. Mutta ok ja se on ekoilla treffeillä jo ihan hyvä saavutus. Kysyi lopuksi nähdäänkö vielä. Sanoin, että kai voidaan nähdä. Katsotaan ottaako yhteyttä, jos ei ota, niin itse en ota. Onneksi oli ihan siedettävää ekat tinder-treffit pitkään aikaan, ettei ihan masennu. Miehet tuntuvat olevan aika passiivisia muuten tuolla. Siis tinderissä.

Taas mennään

Ei tässä nyt mikään auta. Kukaan ei tule kotoa hakemaan ja sillain. Tinder viisi tuntia sitten laulamaan ja tiistaina ekat treffit. Wish me luck.