Viime tekstissä mietin, mitä Tinder-tapailustani tulee, kun miehestä
ei oikein ota selvää ja juttu ei etene. Nyt juttu on edennyt, mutta asia
on silti kovin mutkikas. Olen siis tavannut miehen monta kertaa, ollaan
oltu toistemme luona yötä jne ja päivittäin vaihdellaan jotain
viestejä. Mies on mukava, puhuu, hänen seurassaan on hyvä olla jne.
Mutta...
En ole itse kovinkaan innostunut. Tykkään
kyllä miehestä, mutta that's it. Emme ole nyt nähneet viikkoon (tänään
siis kyllä nähdään), kun olin itse muissa maisemissa hetken ja on ollut
kiireitä ja ei se ole haitannut itseä yhtään. Ei ole mitään alkuhuuman
tapaistakaan, että haluaisi nähdä toista koko ajan. Silloin kun ollaan
yhdessä on siis mukavaa, muttaen esimerkiksi nyt odota tämänpäiväistä
tapaamista sen enempää kuin viikottaista jumppatuntiakaan.
Huolestuttavaa? Ei ehkä, jos juttua olisi kestänyt pidempään, mutta
tässä vaiheessa, eli alussa, olen kyllä asiasta huolestunut.
Viestitellään kyllä jotain joka päivä, mutta ei me esim. toivoteta
toisillemme hyvää yötä, sanotaan vain jotain ja sitten toisesta ei enää
kuulu mitään. Eikä se tunnu mitenkään pahalta.
Minua ei
ahdista miehen seurassa, ja mies on oikeastaan juuri sellainen kun
haluankin. Asiat, mitä hän parisuhteelta odottaa ovat samanlaiset kuin
itselläni ja monet jutut, joista olen kovasti miettinyt, että olenko
vain väärässä, kun niistä tulee paha mieli (monet miesten minulle
tekemät jutut, kuten se, että jos oltiin jo sovittu jotain ja kaverit
pyytävät kaljalle, niin sinne kaljalle on kyllä päästävä ja meidän
yhteistä menoa voi siirtää), ovat hänen mielestään ihan
itsestäänselvyyksiä: kyllä niistä saa tulla paha mieli.
Olen
miettinyt, että tällaistako 31:n kanssa tapahtui. Hän kyllä piti
minusta, mutta siinä kaikki. Oli hänenkin puoleltaan kyllä alkuhuumaa,
mutta sen nopean loppumisen jälkeen tilanne oli ehkä samanlainen. Toinen
on ihan kiva mutta ei muuta. Silloin on aika helppoa olla vähän
välinpitämätön. Samalla pelkäänkö, olenko itse sitä. Välinpitämätön.
Käyttäydynkö reilusti toista kohtaan? Olin tästä vielä tämän viikon
alussa todella huolissani, mutta kun sovimme tämän viikon tapaamisesta,
niin mies totesi, että voidaan kyllä olla näkemättäkin, jos vain haluan
lepäillä. En ole siis varma hänenkään innostuksestaan. Toisaalta hän on
aika järkevä, joten tuo voi olla sitäkin.
Mitä siis
tehdä? En tiedä. Olen laittanut takarajaksi helmikuun lopun. Jos siihen
asti juttu on jatkunut samanlaisena ja tunteet eivät ole muuttunut, on
tämä ainakin otettava puheeksi miehen kanssa. Mietin myös sitä, onko
reilua olla kertomatta tällaisesta jo nyt, mutta totesin, että annan
omille tunteilleni aikaa. Olisiko sekään reilua, jos tästä sittenkin
tulisi jotain ja pelottaisin toisen pois tässä vaiheessa. Helmikuun
loppuun ei ole kuitenkaan aikaa järjettömän paljon (niin, että tuhlaisin
toisen elämästä kovasti aikaa), mutta riittävästi, että tunteet ehtivät
vahvistumaan tai laimenemaan.
PS. Ehkä tästä
innostuksestani kertoo se, että ei ole tullut mieleenkään poistaa
Tinderiä. En kyllä siis käy siellä, mutta profiilin poisto ei ole käynyt
siis mielessäkään. Ei sillä, että mieskään olisi sitä tehnyt (sen
verran kävin tuossa vilkaisemassa :D )
