maanantai 3. helmikuuta 2014

Tunteiden vuoristorata

Miksi tämän pitää olla näin vaikeaa? Tunteeni ovat älyttömän ristiriitaiset. Olen samalla vihainen, surullinen, epäonnistunut, hylätty, ikävöivä, syyllistynyt, syyllistävä, pettynyt, kostonhimoinen, mustasukkainen, kateellinen, peloissani, yksinäinen, hämmentynyt.

Vihainen - Olen todella vihainen E:lle. Miksi hän ei puhunut ongelmistaan minulle? Miksi hän ei uskonut minun toivovan hänelle hyvää? Miten hän voi tehdä minulle näin? Miksi hän petti lupauksensa minulle! Tämä on hänen vikansa, ei minun ja minä joudun kärsimään, tämä on epäreilua!

Surullinen - Häntä ei ole minulla enää, menetin parhaan ystäväni ja kumppanini, hän on poissa elämästäni, kuin kuollut. En saa enää koskaan silittää häntä, en enää koskaan vietä hänen kanssaan aikaa. Se kaikki on poissa elämästäni. Olen myös surullinen, koska tämä tuntuu olevan hänelle hyvä juttu, meidän yhteisillä ajoilla ja muistoilla ei tunnu olleen mitään merkitystä.

Epäonnistunut - Miten pystyinkin olemaan niin huono, miksi en onnistunut elämäni miehen kanssa? Miksi minä epäonnistun aina, miksi minä en löydä miestä, jonka kanssa onnistuisin? Olen ruma, huono ja inhottava. Minulla kesti 5 vuotta löytää E, miksi onnistuisin enää löytämään itselleni ketään, jota rakastan.

Hylätty - E hylkäsi minut. En kelvannut. Olin vääränlainen. En rakastanut oikein. Rakkauteni ei riittänyt.

Ikävöivä - Haluan E:n kanssa kauppaan, haluan katsoa hänen kanssaan telkkaria, haluan viettää elämäni hänen kanssa, haluan olla hänen ihmisensä. 

Syyllistynyt - Tämä on minun vikani. Olin vääränlainen, en kannustanut häntä enkä osannut arvostaa häntä oikein. Olin paha ja huono. En osannut olla oikein, pilasin kaiken.

Syyllistävä - Tämä on hänen vikansa. Hän ei puhunut. Hän ei luottanut minuun. Hän olisi voinut, jos olisi halunnut. Hän ei puhunut ongelmistaan. Hän oli paha ja huono. Hän pilasi kaiken.

Pettynyt - Meidän juttu ei toiminut, vaikka olisi voinut. Se on suuri pettymys. Unelmat pirstautuivat, ei ole enää mitään.

Kostonhimoinen - Se nainen vei mieheni! Hänen pitää kärsiä, etsin hänen aviomiehensä ja kerron tälle petturivaimosta! E:n pitää kärsiä! Hän tämän minulle aiheutti, hän petti minut, hän jätti minut! Toivottavasti hänestä ei tule onnellinen!

Mustasukkainen - Miksi tuo toinen nainen saa olla mieheni kanssa? Koskea häntä, viettää E:n kanssa aikaa. Hän on minun! Minä haluan E:n.

Kateellinen - Miksi E saa aloittaa alusta?! Minäkin haluan muuttaa uuteen kotiin. Minäkin haluan uuden ihmisen, miksi hän saa olla onnellinen uuden naisensa kanssa, miksi hän ei kärsi?

Peloissani - Miten minulle käy? Miten kämppä menee kaupaksi? Saanko omani takaisin? Joudunko taloudellisiin vaikeuksiin? Mistä löydän uuden kodin oikeaan aikaan? Miten selviän yksin? En osaa olla yksin, en selviä!

Yksinäinen - Minulla ei ole ketään. Olen yksin, kaikki illat, ei ketään. En löydä enää koskaan ketään, kuolen yksinäni 85-vuotiaana ja kukaan ei edes huomaa.

Hämmentynyt - Miten tässä kävi näin, voiko tämä olla totta? En ymmärrä.

5 kommenttia:

  1. Voih, kurjalta tuntuu lukea näitä tekstejäsi. Olen itsekin vielä erosta rikki, vaikka siitä on aikaa yli puoli vuotta. Kaikki nuo tunteet olen myös käynyt läpi. Eroaminen on hirveän vaikea asia, varsinkin sen osalta joka tulee jätetyksi. Tsemppiä sinulle ja kyllä se vielä helpottaa, anna vain itsellesi aikaa.

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommenteista. Tsemppiä tosiaankin tarvitaan. Päivä kerrallaan yritän selvitä.

    VastaaPoista
  3. Tuttuja tuntemuksia ja ajatuksia sinulla. Itselläni samat fiilikset vaikka minä olin se, joka joutui pyytämään eroa mielenterveydellisten syiden vuoksi. Erosta on jo puoli vuotta, mutta silti noita ajatuksia ja tuntemuksia tulee itsellenikin. Nainen oli mun sielunkumppani, jota rakastan ja josta välitän suuresti edelleen. Koeta jaksaa!

    VastaaPoista
  4. Ero on aina varmasti vaikea, jos vielä rakastaa toista. Ja luonnollistahan se on, että tunteet menee sinne tänne. Olen nyt keskittynyt siihen, että annan itseni tuntea, mitä tunnen, siten jaksaa paremmin kuin itseään syyllistämällä. Jaksamisia sinullekin.

    VastaaPoista