Logit kertovat

Kamala päivä. Välittäjä kävi kuvaamassa. Jouduin tsemppaamaan ihan toden teolla, että selvisin. Välillä kävin valuttamassa kyyneleitä toisessa huoneessa ja kun hän lähti, romahdin. Taas. Sain onneksi oltua lähettämättä E:lle viestiä, koska olisi tullut paha mieli, kun ei hän kuitenkaan olisi vastannut. No, sitten tein jotain älytöntä, eli menin lukemaan vanhoja keskustelujamme skypestä. Niitä oli vuoden ajalta. Siellä suunniteltiin reissua Muncheniin, itkettiin mun terveysongelmia, sain E:ltä apua työjuttuihin jne. jne. Sitten oli anteeksipyyntöjä ja rakkaudentunnustuksia. Marraskuussa puhuttiin siitä koirasta, ja olin E:n puolesta niin onnellinen, kun hän saisi toteuttaa unelmansa. Sitten tulikin vain narttupentu ja me jäimme odottamaan seuraavaa pentuetta. Tässä välissä kuitenkin tulimme siihen lopputulokseen, että koira olisi liian paljon yksin ja totesimme, että sitten joskus. Tuo päätös kai sinetöi suhteemme.

Logeista selvisi kuitenkin myös muuta. Se, kuinka kamala olen ollut. Se, että  E oli pitkään melko työuupunut ja ei tehnyt töitä todellakaan oikeaa määrää (hänen työpaikassaan sitä ei valvota), vaan monta tuntia viikossa liian vähän. Painostin E:tä tekemään töitä oikean määrän. Yritin tosin saada hänet myös hakemaan saikkua, mutta ei sekään nyt kovin hyvin mennyt. Logeista muistui mieleen kyllä myös ne väärinkäsitykset ja se, kun kerran E sanoi menevänsä lenkille ja olin pahoillani, kun pitäisi joskus myös siivota ja kunnostaa kotia, niin E otti asenteen: "Selvä, en mene, kun minua kielletään." No, tästä tuli kauhea riita, yritin sanoa, että mene nyt sinne lenkille ja että pitäisi kuitenkin joskus tehdä niitä ei niin kivojakin juttuja ja E meuhkasi ja minä meuhkasin. Mitä jos olisin vain sanonut, että mene vain lenkille, enkä olisi alkanut murjottamaan kotitöistä. E joutui kuitenkin tekemään niitä aika paljon kun itse en oikein voinut kun käsi oli huonossa kunnossa. Toisaalta, olin kyllä hieman aiemmin siivonnut yksinäni koko kämpän lattiasta kattoon sillä välin, kun E oli lomalla 2,5 viikkoa etelässä.

Logeista näin, että E oli täysin työuupunut, mutta myös toisaalta se, että yritin auttaa häntä uuden työpaikan hommaamisessa ja yritin saada häntä menemään lääkäriin, puhumaan ongelmista pomolle yms. Välillä tuskastuin, kun E haukkui kaikki työpaikallaan, ja siellä oli tosi kireä ilmapiiri. Sitten kun E kertoi, että hänelle oli sanottu hänen olevan tärkeä työntekijä (eli ei joudu lähtemään tulevissa YT:ssä), mutta että hän oli myös sanonut, että oli liian kiire tms. niin minäpä tartuin siihen, että hän ei tee täysiä tunteja, että ei ole reilua valittaa kiireestä, jos ei tee täysiä tunteja. Enkä sanonut mitään positiivista E:n onnistumisesta (eli siitä, ettei joudu YT:hen ja on tärkeä henkilö). Mikä törppö olin, ei ihme, että tuli paha mieli.

Ensimmäistä kertaa kun luin logeja, niin mulle tuli oksettava olo. Olinko näin huono? Ei ole ihme, ettei E halunnut olla kanssani. Mutta sitten kun kertasin, tajusin, että olin liian ankara itselleni nyt. E:llä oli ollut rankkaa, minä en oikein onnistunut aina sanoissani, mutta yritin auttaa häntä monin tavoin (käytin esim. todella paljon aikaa hänen työhakemusten tarkistamiseen ja niiden kirjoittamisessa auttamiseen), vaikka itse olin myös suurissa ongelmissa terveyteni vuoksi, ja mitä E teki sen hyväksi. Ohessa eräs tarina:

E halusi aina kovasti auttaa minua ongelmissani ja siksi hän ehdottikin, että voisi kysellä eräältä tutultaan, jolta oli jo kysytty käsiongelmaan sopivaa lääkäria, myös toiseen ongelmaani liittyvää lääkäriä. No, ei kysynyt, vaikka pyysin pariinkin kertaan. Lopulta kävi ilmi, että ei aiokaan kysyä. Selitys oli se, että tämä tuttu (siis oikeasti tuttu, ei edes oikein kaveri) voisi pitää E:tä jotenkin rasittavana tms. kun hän koko ajan noita lääkäreitä kyselee (siis olisihan se ollut jo toinen kerta puolen vuoden sisään). Arvatkaapa tuliko kiva fiilis, onhan se toki tärkeämpää, että kukaan tuttu ei pidä E:tä rasittavana, kuin että avovaimon terveysongelmat ratkeaisivat. Arvatkaapa suututtiko, surettiko ja tuliko riita ja paha mieli?

Oliko logien lukeminen sitten fiksua? Juu ja ei.

Ei, koska tuli taas ikävä niitä meidän juttujamme, joista sielä puhuttiin niin kovasti. Eikö E kaipaa niitä? Miksi hän halusi ne pois? Haluan hänet takaisin tänne!!

Ei, koska tuli syyllinen olo siitä kaikesta, mitä olin. En osannut iloita E:n onnistumisista, sain hänet tuntemaan itsensä kontrolloiduksi, aiheutin paljon pahaa mieltä, huusin jne.

Juu, koska tajusin (tai oikeastaan muistin), että kontrolloiduksi tuleminen oli paljolti E:n omasta päästä johtuvaa. Kun kerroin skypessä, että olen huomenna myöhään, koska meillä on töissä yhden henkilön läksiäiset, niin E tulkitsi sen niin, että pyydän luvan mennä sinne. Itsehän siis kerroin sen, koska  mielestäni parisuhteessa on kohteliasta ja reilua ja tarpeellista ilmoittaa omista menoistaan. E siis koki sen, että halusin hänen ilmoittavan menoistansa siten, että hänen pitää pyytää lupa menoihinsa.

Juu, koska tajusin myös, että tuin E:tä kyllä myös mielestäni paljon. Autoin häntä ja yritin ehdottaa ratkaisuja hänen työuupumukseensa ja auttaa häntä löytämään uuden työpaikan. Yritin kovasti, välillä itse liikaa väsyen, välillä epäonnistuen ja välillä myöskin suuttuen epäreilusti. Mutta yritin, ihan oikeasti, kaikkeni yritin.

Tämän tekstin otsikko oli muuten "Surkeus jatkuu", tätä kirjoittaessani tajusin kuitenkin, että kaikkeni tosiaan yritin ja muutin otsikot, koska hetken on taas kohtuullisen ok olo, mikä tällä hetkellä tosin tarkoittaa, etten itke silmiä päästäni. Luultavasti kohta se kuitenkin taas iskee, lopullisuus. Se, että se on ohi. E ja K, se on ohi. Ja koti, minun kaunis kotini, kohta sitä ei enää ole.