Eilen oli melkoisen kaksijakoinen päivä. Ero ei sentään mennyt riitaisammaksi, kun sain pidettyä itseni asiallisena puhelimessa, jossa sovimme vakuutusasioista. Lupasin hoitaa ne itse, kunhan saan valtakirjan. E:n ei tarvitse vaivautua ja itse saan varmistettua, etteivät vakuutukseni katkea. En silti ymmärrä, miten toisesta on tullut tuollainen. Hän puhuu puhelimeen kuin pahimmalle vihamiehelleen (no, kai minä sellainen sitten olen). En nyt ihan vielä ymmärrä, että mikä se juttu tässä on ollut, mitä minä tein väärin?
Eilen illalla mulla oli harvinaisesti jotain ohjelmaa, kun olin ilmoittautunut harjoittelemaan painonnostovalmentajan ohjaukseen perusliikkeiden tekniikoita. Itsehän vihaan salilla käymistä, mutta koska se on niitä harvoja juttuja, mitä kroppani kestää, niin käyn siellä sitkeästi joka viikko muutamankin kerran (no, nyt eron jälkeen on lipsunut kertaan viikossa). Kun tilaisuus tarjoutui, päätin mennä tarkistuttamaan perusliikkeiden tekniikkaa ja oppimaan pari uutta liikettä. Ja voi kun mulla oli kivaa! Opin tekemään rinnallevedon ihan kelvollisesti ja se oli tosi hauskaa! Mulla on yksi uusi kiva liike kuntosalilla. Ja itsetuntokin kohosi ihan piirun verran kun kyykyssäni ei ollut mitään sanomista. Minähän osaan jotakin! Tajusin tuolta pois kävellessäni, että mulla oli ekaa kertaa eron jälkeen kivaa. Sitten tajusin, että ei, mulla oli ekaa kertaa tänä vuonna ihan aidosti kivaa. E:hän kohteli mua uuden vuoden jälkeen niin kamalasti, että iloitseminen ei onnistunut. Tunsin itseni vain roskaksi, ja yhtenä aamunahan tätä E:lle itkinkin. Riemun kokemuksen jälkeen tuli kuitenkin suru. Kenelle mä nyt soitan, että mulla oli niin tosi kivaa, kun ei ole enää E:tä. Ihan itselläni on tämä ilo pidettävä, en voi sitä kenenkään kanssa jakaa. Ennen olisin varmasti soittanut heti E:lle, enkä olisi malttanut odottaa kotiin pääsyä, vaan olisin kertonut mitä kaikkea opin ja tein tuolla. Nyt - no nyt en voinut. Ja niinhän on tulevaisuudessakin, minun iloni ovat minun, eivät meidän. Haikeus tuli taas.
Muuten viikonloppu on mennyt ihan kivasti. Siskoni on ollut täällä ja olemme käyneet tänään esimerkiksi katsomassa mainiota "Maailman ihanin tyttö"- näyttelyä, käyneet luistelemassa kaatosateessa ja pistäneet pystyyn ystävänpäiväkorttitehtaan. Mukava päivä kaiken kaikkiaan, vaikka vielä niin moni asia muistuttaa E:stä, hyvässä ja pahassa. Mukavista hetkistä ja huonoista hetkistä, meidän kahden onnistumisista ja E:n loppuvaiheen petturuudesta. En tiedä, mitä pitäisi ajatella nyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti