Treffeillä

Olen ehtinyt jo käymään tässä tämän kuun aikana useammilla treffeillä. Kerrotaan tässä lyhyesti niistä.

Ensin kävin treffeillä ulkomaalaisen kanssa, tavoistani poiketen (koska haluan, että voin ilmaista itseni täysin toiselle, en ole ainakaan ehdoin tahdoin hakeutunut ulkomaalaisten kanssa treffeille). Mies oli mitäänsanomaton, sanoi, että ei harrasta mitään, eikä ollut kiinnostunut kuin työstään. Tällainen henkilö ei varmasti sopisi minulle mitenkään. Mies halusi välttämättä saattaa minut bussille, jolla olin lähdössä kauemmas. Kun olin jo bussissa sisällä, jäi mies vielä norkoilemaan kymmeneksi minuutiksi ja tuijottelemaan minua bussiin. Creepyä. Vielä älyttömämpää on, että kun vastasin kohteliaasti miehen toiveeseen tavata uudemman kerran, että en ole kiinnostunut, ilmoitti hän soittavansa ensi viikolla 'kun pöly on laskeutunut'. No, soitti tosiaan pari kertaa, en vastannut, kuten myös en vastannut viestiinsä. Pelottavinta on, että mies soitti tällä viikolla taas. Siis kolmen viikon päästä siitä, kun olin kertonut, että ei kiinnosta. Mies oli muuten myöhässä.

Seuraava mies tuli paikalle epäsiistinä ja vaikka oli muuten ehkä aika normaali, oli hänen seuransa lähinnä vaivaannuttavaa. Ei ollut myöskään viitsinyt etukäteen kertoa, että hänellä on lapsia. Ei näin. Taas mies myöhässä.

Kolmannen tapauksen kanssa meninkin sitten kulttuuririentoihin. Mies oli ihan ok, mutta ei kyllä sytyttänyt. Kertoi jälkeenpäin, että voisimme tavata toisenkin kerran, vastasin, että ok. Etsi minut FB:stä, laittoi siellä pari viestiä, mutta sen jälkeen ei ole mitään kuulunut, eikä se haittaa. Tämä tapaus oli sentään muuten ajoissa.

Neljäs treffi oli olematon, koska minulle tehtiin oharit. Kymmenen minuutin odottelun jälkeen kerroin lähteväni paikalta ja sainkin vastauksen, että sori, luuli lähettäneensä viestin, mutta näköjään ei ollutkaan. Oli perunut, koska väsytti. En vaivautunut järjestämään seuraavia treffejä.

Viidennen herran kanssa mentiin tapahtumaan. Miestä ei selvästi kiinnostanut yhtään ja hänellä oli kiire pois. Oli aika epäkohtelias, ja juu, on ihan ok, jos ei kiinnosta, mutta voi sitä silti olla toiselle kiva ja kun nyt kerran ollaan tapahtumassa, niin voisiko edes osallistua siihen järkevästi. No, oltiin tapahtumasta huolimatta treffit hoidettu alle tuntiin. Ja niin, mies oli tietysti ollut myöhässä.

Kuudes tapaus oli ihan ok, kunnes... Mies alkoi hiplailemaan hiuksiani ja käymään muutenkin läheiseksi, mielestäni turhan aikaisessa vaiheessa. Tänään kyseli, että miten nähtäisiin ensi viikolla ja vaikka mies olikin ihan jees niin tuo lääppiminen, joka häiritsi todella paljon, kyllä taisi nyt johtaa siihen, että toisia treffejä ei tule. No, vastaan varmaan huomenna. Ai niin, mies oli myöhässä...

Seitsemäs tapaus. Tämä ei ollut Tinderistä vaan sokkotreffit! Mies oli mielestäni mukava ja kiva ja mieluusti näkisin hänet uudestaan. Tuli kuitenkin tunne, että mies ei ehkä ajatellut ihan samalla tavalla. Jos en kuule tyypistä huomenna, niin ajattelin rohkaistua ja laittaa itse viestiä hänelle. Onhan se jännitävää, mutta mitäpä siinä menetän. Oli myöhässä...

Huomenna tapaan miehen, jonka kanssa on ollut vaikea löytää treffiaikaa, koska miehellä on ollut tasan kaksi päivää kahden viikon aikana kun sopii. Vähän epäilyttää kyllä noin kiireinen tyyppi.

Eli olen käynyt kuusilla treffeillä, yrittänyt käydä seitsemillä. Viisi (+1) kertaa mies on ollut myöhässä. Olen kai sitten vanhanaikainen, mutta olisi ihan kiva, jos paikalla oltaisiin ajallaan. Itse treffailu ei ole kyllä sinänsä ahdistanut, mutta kyllähän se ketuttaa välillä, kun treffikumppanilla ei ole käytöstapoja tai ekan treffin tavoin ei vain tajua, että ei tarkoittaa ei.

Vuosi sitten

Vuosi sitten tähän aikaan (no, vuosi miinus kaksi päivää, mutta siis tiistaina) olin tuntenut 31:n noin puoli tuntia ja olin jo ihastunut. Kyllä, muistan hyvin meidän ensitapaamisen, muistan meidän Tinder-keskustelut miltei sanasta sanaan ja muistan niin kovin paljon muuta. Mitä onkaan tapahtunut vuodessa. Niin. Olo on ollut surullinen viime aikoina. Olen käynyt muutamilla treffeillä, mutta ne ovat olleet kaikkea muuta kuin menestyksiä (ehkä niistä lisää myöhemmin). Tinder-keskusteluista ei tule oikein mitään (juu, olen aktivoitunut ja yrittänyt itsekin aloittaa keskusteluja, mutta miesten vastausprosentti näihin on toistaiseksi nolla ja nekään, jotka ovat itse keskustelun aloittaneet hiipuvat pois pikkuhiljaa - miehet eivät vain vastaa). Vaikka tiedän, että vika ei ole minussa, niin eipä tuo silti kovinkaan mieltäylentävää ole.

Kai tämä tästä. Aika erilainen on tämä tiistai kuin se, joka oli vuosi sitten. Eikä ketään, kelle kertoa tästä.

Itkettäviä muistoja

Aina välillä ahdistus suhteen aikaisista tapahtumista iskee päälle. Tänään aamulla heräsin muistoon kesän matkaltamme, jonka haluan nyt tässä kertoa.

Olimme siis reissussa. Eräänä iltana, kun ei ollut oikein mitään tekemistä, minulla oli vain paha mieli. Itkin yksinäisyyttäni ja minulla oli paha mieli. Paha mieli siitä, että suurin osa ystävyyssuhteistani ei ole kovinkaan vastavuoroisia ja jos en itse pidä yhteyttä, niin koko kaveruus katkeaisi. Sitä, että minua ei pahemmin minnekään pyydetä, vaan useimpien kaverin kanssa kaikki yhdessä tekemiset ovat minun järjestämiäni, hoitamiani jne. Itkin siis yksinäisyyttä. Mies tuli toki jossain vaiheessa lohduttamaan. Ei hän oikein mitään osannut sanoa, mitä nyt, että sitä pitää olla itse aktiivinen. No, eipä lohduttanut paljoa. Otti kuitenkin kainaloon, mikä tuntui hyvältä. Itkin silti vielä, eipä tuo paha mieli minulla heti väisty. Tässä haluan korostaa, että en itkenyt miehen minuun suhtautumista silloin, ainakaan tietoisesti.

No, itkin edelleen ja olin surkea, kun mies katsoi asiakseen kertoa minulle, ettei tiedä, haluaako olla kanssani. Ajoitushan oli siis ihan mahtava. Olin muutenkin jo alamaissa ja sitten toinen katsoo sopivaksi hetkeksi kertoa tuollaisen asian. Tilaisuuksia tähän toki olisi ollut jo aiemmin ja molemmat tiesimme, että myös myöhemmin. Jotain siinä sitten selviteltiin ja lopulta tilanne päättyi niin kuin usein muulloinkin, minä lopulta lohdutin miestä ja itsestä tuntui kamalalta.

En muista, palasinko tuohon tapahtumaan seuraavana päivänä, vai koska, melko piakkoin kuitenkin, ja kerroin miehelle, että minusta tuntui ja tuntuu pahalta, kun hän kertoi tuon asian silloin kun olin jo valmiiksi todella murheellinen. Tähän mies totesi vain, että minun pitäisi olla tyytyväinen, kun hän kerrankin puhui tunteistaan. Kiitin häntä tästä, mutta itse jäin vaille ymmärrystä. Olisipa hän kertonut edes, että hän ymmärtää, että se oli ehkä huono hetki, mutta hänestä tuntui, että nyt on pakko asia kertoa tai ihan mitä vaan, mutta mitään sellaista en taaskaan saanut. Empatiaa ei herunut yhtään.

Tämä on todella kipeä muisto. Lyö lyötyä ja älä ymmärrä. Siltä se usein tuntui, mutta olen mitätöinyt tämän itsestäni usein ja selitellyt miehen käyttäytymistä sillä, että hän ei vain osannut ja että minä olin välillä superinhottava raivokohtauksineni.

Asiat ovat kuitenkin todella ristiriitaisia. Pääsin eroon noista hetkistä. En silti ole onnellisempi. Kaipaan sitä, että minulla olisi seuraa, joku, jota koskettaa, joku joka koskisi. Kaipaan miehen tiettyä elämänasennetta ja sitä, että minulla oli joku, joka teki kanssani vaikka mitä, ja joka oli avoin asioille. Kaipaan sitä, kun hän otti minut yöllä kainaloon, kun hieman kiskoin häntä kädestä ja usein ihan spontaanistikin. Kaipaan sitä, että oli joku, jolle antaa aamusuukko, ja joku joka tiesi elämästäni jotain. Ja vaikka sanon joku, niin kyllä minä kaipaan ihan myös häntä, en vain jotakuta. Olen ajatellut häntä joka päivä eron jälkeen.

PS. Olen käynyt muutamilla treffeillä. Yritän ottaa asian nyt vähän kevyemmin ja olenkin yrittänyt sopia treffejä, joilla tehdään jotain muutakin kuin kahvitellaan, joten ainakin tulee koettua kaikenlaisia juttuja, jos nyt ei sitten ensitapaamisen jälkeen mitään jatkoa tulisikaan. Jos joku kolahtaa, saa kolahtaa, mutta tiedän, että varmasti joudun taas näkemään monta monta miestä ennenkuin joku tuntuu edes vähän muulta kuin ihan ok:lta. Treffeillä ei ole ahdistanut, joten uskon, että tämä on ihan ok itselleni. Itse olen ollut aika passiivinen kyllä vielä treffailun suhteen, mutta katsotaan nyt, josko jossain vaiheessa itsekin tekisi jotain aloitteita. Ihan vielä en taida siihen olemaan valmis.