Onnistunut päivä

Eilinen oli kohtuullisen onnistunut päivä. Tai pitäisi kai sanoa todella onnistunut, koska monta pientä juttua onnistui ja tässä tilanteessa se on jo todellinen voitto. Eilen en muun muassa puhunut kenenkään ystäväni kanssa puhelimessa. En siis ollut niin hajalla, että en olisi kestänyt. Soitin kyllä toissapäiväisen katastrofin aiheuttaneen ahdistuksen jälkeen isälleni aamulla, mutta muuten pysyin koossa. Minulla oli myös toinen kerta psykologia ja kerta oli todella onnistunut. Uskalsin muun muassa kertoa, että tunsin hänen syyllistäneen minua viime kerralla. Sain myös puhuttua monia asioita ja kerran jälkeen oli ihan hyvä olo. Sain myös otettua yhteyttä uusiin tahoihin, joilta voin saada apua omiin ongelmiini. Olen todella ylpeä siitä, että olen hakenut niin aktiivisesti apua! Uskon, että tämä auttaa pitkällä aikavälillä elämääni todella. Saimme myös eilen sovittua täysin asiallisesti E:n kanssa puhelimessa pyykkikoneasian. Puhuimme myös pari minuuttia muuta ja puhelu sujui hyvin, vaikka E taas epäili minun olevan vihainen (hän siis oletti minun olevan todella usein vihainen, mikä oli henkilökohtaisesti todella rankkaa), mutta sain hänet uskomaan, etten ole. Välimme ovat nyt siis ihan ok ja mitä todennäköisimmin loppuviikosta saan oman pyykkikoneen tänne ja täällä on yksi E:n tavara vähemmän minua häiritsemässä. Päivä vielä loppui onnistumiseen. Kävin pilatestunnillani ja sen jälkeen uimahallissa hieman vesijuoksemassa ja saunoin pitkään, pian kotiin tultuani minua alkoi väsyttämään, joten menin jo puoli yhdeltätoista nukkumaan. Ilman nukahtamislääkettä tai melatoniinia! Heräilin kyllä taas aamuyöllä kahdesta eteenpäin ja ikävä kyllä näin E:stä unta ja olo oli surullinen ja ikävöivä aamulla, mutta en ole itkenyt tänään ainakaan vielä ollenkaan!