Hyvä ero?

Viime yönä tuli luettua toistamiseen Kari Kiianmaan kirja Hyvä ero - Uusi elämä. Jos Fisherin Jälleenrakennuskin on hyvä, niin sen työstäminen on aikaavievää ja hidasta. Kiianmaan kirja taas on enemmän lyhyt yleisluontoinen opas,  mutta oikein loistavasti kirjoitettu, ajatuksiaherättävä ja myös toivoa antava. Kirjassa puhutaan myös eron harkitsemisesta ja siitä, kuinka harkitessa eroa pitäisi miettiä ainakin seuraavia kysymyksiä. Olenkin miettinyt ja seuraaviin mietelmiin olen päätynyt.

• Tekeekö ero sinusta onnellisemman, eli onko eroaminen ratkaisu pulmaasi?
• Ei. Ei se tehnyt onnellisempaa, koska käytännössä moni oman onnellisuuteni tiellä ollut asia on kiinni itsestäni. Kunhan tästä hieman toivun, niin pystyn varmaan näkemään tämän vielä paremmin. Mietinhän itsekin eroa jossain vaiheessa, mutta totesin, että en olisi sen jälkeen sen tyytyväisempi tai onnellisempi kuin parisuhteessa E:n kanssa ollessani. Siksi en itse halunnut erota vaan jatkaa. Toki nyt varmaan kohta olen onnellisempi kuin E:n kanssa, mutta se ei kokonaan johdu E:stä vaan siitä, mitä olen itsestäni oppinut.
• Mitkä asiat elämässäsi muuttuvat eron myötä?
• Asun yksin ja minulla ei ole varsinaisesti ketään, jolta voin pyytää apua lampunvaihdossa jne. Minulla ei ole ketään, jonka kanssa vaihtaa kuulumisia päivän asioista säännöllisesti. Ei ole kainaloa, ei toisen hengitystä viereisellä tyynyllä. Toisaalta ei ole riitoja, toisen syyttelyä ja valehtelua. Olen vastuussa vain itsestäni. Välillä on toista ikävä, välillä tyytyväisyys. Minulla ei ole enää siteitä E:n perheeseen, eikä oikeutta tietää E:n elämästä ja kuulumisista mitään. Minulla ei ole sitä, jonka vuoksi tekisin melkein mitä vain.
• Kuka sinua tukee erokriisin työstämisessä?
• Ystäväni, kirjoittaminen ja ammattiapu. 
• Miksi alun perin valitsit kumppanisi?
• E hurmasi minut kiltteydellään ja pehmeydellään. Hän leipoi leipää, otti aina toiveeni huomioon ja halusi, että minulla on hyvin (myöhemmin ajatellen, hän miellytti, mutta silloin se tuntui kivalta). Hän piti minua kauniina ja ihmisenä, jonka hän haluaa. Hän imarteli minua. Me pystyimme harrastamaan yhdessä ja meillä oli hauskaa yhdessä. Viihdyimme toistemme kanssa ja E oli minun paras pöhköilykaverini ikinä. Hän kolahti kunnolla ja hänessä oli sitä jotain. Hän oli huomioonottavainen ja ymmärtäväinen (tai näin ainakin silloin tuntui, en tiedä, mihin nämä katosivat myöhemmin). 
• Mitä sinun on tehtävä, jotta osaat jatkossa toimia toisin?
• Minun on hillittävä ripustautumistani ja oltava suuttumatta niin pahasti ja niin helposti. Minun on perusteltava suuttumiseni sillä suuttumisen taustalla olevalla tunteeella (huoli tms. ) ja vältettävä huutamista - ehdottomasti. Minun on otettava vastuu omasta sosiaalisesta piiristäni ja mietittävä ensin, onko ehkä itsessänikin vikaa joissakin tilanteissa, jotka tuntuvat pahalta. Minun on opeteltava näyttämään iloni toisen onnistumisista kunnolla
• Miltä elämäsi näyttää viiden vuoden päästä?
• Olen onnellinen ja löytänyt kivan minulle sopivan harrastuksen. Olen yksin tai jonkun kanssa, mutta tyytyväinen elämääni. Minulla on paljon ystäviä, ja he tuovat minulle iloa, sekä minä heille. (ARGH! Viiteen vuoteen on vain niin paljon matkaa...)
• Mitä sinun on tehtävä, jotta unelmasi toteutuvat
• Lakattava vellomasta itsesäälissä ja mietittävä vaihtoehtoja, mistä asioista voisin pitää. Löydettävä kiva koti ja viihdyttävä sielä. Oltava avoimempi uusille tuttavuuksille ja autettava heitä ja otettava apua vastaan. 
• Onko sinulla muita ratkaisuvaihtoehtoja kuin ero kumppanista?
• Olisi ollut, mutta sitä mahdollisuutta ei minulle suotu.
• Sekoittaako uusi ihastus tai rakastuminen päätäsi vähentäen harkintaa?
• No eipä, paitsi E:n uusi rakastuminen tekee minusta entistä vihaisemman. 
• Kuka olet ja mitä haluat elämältä?
• Olen K. Haluan olla tyytyväinen itseeni ja viihtyä itseni kanssa. Haluan omistaa mukavan sosiaalisen verkoston, joka tuo minulle iloa ja johon kuulun. Haluan löytää sielunkumppanini, jonka kanssa osaan olla onnellinen. 
• Onko nykytilasa kyse identiteettikriisin auheuttamasta onnettomasta olosta?
• Eipä kai. Ainakaan minun identiteettikriisini. Tuskin E:llä sellaista myöskään oli, enköhän olisi sen havainnut.

Seuraavaksi kirjassa puhutaan siitä, mitä on hyvä ero. Se täyttää seuraavat tunnusmerkit. Näitäkin olen pohtinut ja seuraavaan lopputulokseen tullut:

• Ajatuksena ei ole vain päästä eroon ihmisestä, vaan pyrkimys muuttaa oma elämä paremmaksi omin teoin.
• Kyllä. En halunnut edes E:stä eroon, olin tottunutu hänen tekemisiinsä. Nyt on vain minä, joka voin elämääni parantaa. 
• Erokriisin ja eron tunteiden työstämienn sosiaalisen verkoston avulla. 
• Kyllä, puhun ystävieni kanssa ja saan sieltä apua ja tukea sekä ajatuksia.
• Panostaminen omaan kasvuun ja itsetuntemuksen lisäämiseen. 
• Olen yrittänyt, eikö tämä blogi kerrokin siitä? Matka on vielä kesken, mutta olen jo hyvässä vauhdissa. 
• Rakentava toiminta suhteessa omaan kumppaniin. 
• AUTS. Ei ole kovinkaan rakentavaa tämä meininki ollut  minun(kaan) puolelta. Toivottavasti ajan kanssa selviydyn tästä vähän paremmin.
• Pyrkimys oppia erosta ja rakentaa toisenlainen elämä. 
• Kyllä, haluan oppia, ymmärtää ja muuttua niiltä osin, mitkä ovat tärkeitä muuttumiskohteita minulle. 

4/5 täyttyy. Aika hyvä.Olen siitä, että olen päässyt näinkin hyvään alkuun.