Kiltteys

Jos viime kirjoituksessa olin sitä mieltä, että eteenpäin en olisi oikein tässä erossa päässyt, niin nyt olen eri mieltä. Vaikka vappuaattoinen E:n soittama puhelu (ihan siis kaksi minuuttia liittyen yhteen laskuun ja asiallisesti hoitui) pistikin ihan älyttömän ahdistuksen päälle, on tässä nyt sentään reilussa kolmessa kuukaudessa saatu vähän jo perspektiiviä asiaan. Lisäksi olen vihdoin päässyt sellaiseen elämänvaiheeseen, että joskus jotkut asiat ärsyttävät enemmän kuin ero. Ja tänään pääsin kunnon itsesäälivaiheeseen: "en löydä ikinä ketään". Eihän tuo nyt niin kivalta kuulosta, mutta mielestäni se ajatus, että ylipäänsä sillä on väliä, löydänkö jonkun, vai en, on edistystä.

Olen lukenut tässä eroon liittyen monia erokirjoja. Niissä on vielä toki paljon käsiteltäviä asioita, mutta olen myös siirtynyt jo hieman laajempialaisiin kirjoihin, eli elämäntaito-oppaisiin. Luin kirjan "Kiltteydestä kipeät", joka on joskus ollut mielessä ihan ennen eroakin. Miksi sitten niin? Koska olen kiltti - ainakin osittain ja en ihan kaikilta osin niin, että olisin asiaan tyytyväinen. Reilut pari vuotta sitten olleen masennuskauteni yhteydessä puhuttiin paljon "Kiltin tytön syndroomasta". Toisaalta myös olen aina sanonut, että minun mieheni pitää olla kiltti. Nyt ehkä moni blogiani lukenut ajattelee, että miksi ihmeessä olin sitten E:n kanssa? No, vaikka E tekin minulle inhottavasti ja hänen käyttäytymisensä eron jälkeen on ollut kaukana kiltistä (no niin on minunkin!), niin kyllä hän oli monelta osin kiltti, ikävä kyllä hän(kään) ei ollut oikealla tavalla kiltti.

Kirjaa lukiessani tajusin muutaman asian parisuhteestamme sekä minusta ja E:stä. Kirjassa oli myös melko kattava lista kiltteyden kivuista, ja ne oli ryhmitelty erilaisiin kategorioihin. Silmiinpistävää oli, että tunnistin kategorioista selvästi minuun sopivat, mutta myös selvästi E:hen sopivat. Hassua oli, että kategoriamme olivat erilliset ja asiaa tarkalleen mietittynä meistä molemmat oppivat käyttämään toisen kiltteyskategorioita hyväkseen! Myönnän ainakin itse käyttäneeni joskus ihan tyynesti hyväkseni sitä, että E:lle äärimmäisen tärkeää oli miellyttää toista. Toisaalta E käytti vastaavasti hyväkseen minun syyllistymistaipumusta: kun hän oli tehnyt jotain väärää, mistä suutuin, hän pystyi syyllistämään minut suuttumisestani ja E:n tekemä vääryys, esimerkiksi vale, pystyttiin sivuuttamaan ja keskittyä minun suuttumiseeni. Oltiinpa me hyviä! Eihän tämän näin pitäisi mennä parisuhteessa, että toisen heikkoja kohtia käytetään häikäilemättä hyväksi. Mutta hetkinen, jos olimme kerran kilttejä, niin eihän kiltit ihmiset tee näin!! Tuo ei varsinaisesti pidä paikkaansa, jos ihminen on kiltti vastoin omaa tahtoaan, hän saattaa toimia melkoisen inhottavasti ja taustalla on monia huonoja tunteita, kuten kateutta, ylemmyydentunnetta jne.

Kirjan avulla löysin itseni kipupisteitä, hankalimpia itselleni ovat selvästi riittämättömyys ja kelpaamattomuus, peitetyt tunteet ja yksinäisyys. Nämä monet liittyvät toisiinsa ja kumpuavat paljon esimerkiksi lapsuudesta. Enhän esimerkiksi koskaan saanut kiitosta kotona, vaikka olin ns. kympin tyttö: ainoa kerta kun kommenttiani arvosanoistani sain, oli se yksi kerta kun todistuksessani oli yksi numero seitsemän. Minulle tehtiin selväksi, että sellaisia ei sitten tarvitse enää kotiin tuoda - vaikka sisaruksteni todistuksissa oli kyllä niitä huonompiakin numeroita, ei minulta sellaista suvaittu. Kipupisteisiini liittyy myös pelkoni hylkäämisestä ja siitä, etten ole toiselle tärkeä, mikä oli parisuhteessamme minulle ihan kamala ajatus ja monet E:n tekemiset vahvistivat tätä tunnetta. Toisaalta monet minun tekemiseni vahvistivat varmasti hänen kipujaan, mitä ne sitten pohjimmiltaan olivat. Sitä en tiedä, mutta sen tiedän, että E:n kiltteyskipuja ovat miellyttäminen, tahdottomuus, epäaitous, eittömyys, väsyminen ja avoimuuden puute. Näitä minä varmasti omalla käytökselläni vahvistin. Tiedän toki, että ei ainoastaan E vahvistanut minun ongelmiani, ja en minä E:n. Kyllä esimerkiksi E:n eräs ystävä vaihtoi aika usein E:n kanssa tapaamisaikaansa viime tipassa, mutta taas E ei uskaltanut tätä tehdä vaan perui mieluummin lääkäriaikansa.

Kiltti voi siis olla monella tapaa ja aina se ei ole hyvä asia. Oma kiltteyteni saa minut helposti taustalla vihaiseksi tai katkeraksi, tunne asioiden epäreiluudesta ei ole mitenkään vieras asia minulle. Toisaalta olen alkanut ymmärtää ja tunnistaa ns.väärää kiltteyttäni ja vuosien varrella olen päässyt monista ns. kiltteysongelmistani eroon. Kymmenisen vuotta sitten aloin tekemään päätöksiä elämästäni niin kuin halusin, kuuntelematta muita, vaikka moni tiesi hyvin, mikä minulle on muka parhaaksi. Useimmat noista elämän päätöksistäni ovat olleet mielestäni täysin oikeita vaikka tie ei ole aina ollutkaan helppo. Toivon, että pääsen edes hieman eroon muistakin väärän kiltteyden aiheuttamista käytösmalleista. Toisaalta, kuten kirjakin neuvoo, en aio alkaa tuhmaksi! Olen mielestäni oikeudenmukainen, luotettava ja rehellinen ihminen ja näistä ominaisuuksistani olen ihan oikeastikin ylpeä itsessäni (uskokaan pois, aika vähän osaan olla itsestäni ylpeä, joten se, että sanon näin, on tosi iso juttu). Näistä en aio myöskään luopua, vaan aion jatkaa kiltteyttäni näiltä osin.

Parisuhteeni E:n kanssa opetti minulle asioita, mihin kiltteyttään en ihmisenä aio suostua. En aio enää suostua siihen, että minulle valehdellaan niin paljon kuin E valehteli (vaikka osa hänen valheistaan liittyikin paljolti siihen, että hän oli kiltti, eli miellytti minua). En suostu enää siihen, että minua syyllistetään kuten E syyllisti. Vihonviimeinen juttu, mihin suostun enää on itsemurhalla uhkailu. Jos joku vielä tekee tätä, aion kyllä pitää huolta, että ko. henkilö lähtee kanssani psykiatriseen päivystykseen. E:hän käytti tuota viimeisenä keinona minun ollessani hankala. Joka kerta tietysti huolestuin äärimmäisesti ja halusin, että mennään hakemaan E:lle apua, mutta eipä hän sitä sitten halunnutkaan ja teki ehdottoman selväksi, etten saa kenellekään tästä puhua ja apua ei haeta. En aio myöskään suostua enää siihen puhumattomuuteen, mitä meillä E:n puolelta varsinkin oli, mutta mihin myös itse luisuin. Edelleen haluan kiltin miehen, mutta toivomusta on nyt hieman päivitetty. Haluan oikealla tavalla kiltin miehen - kai sellaisiakin on olemassa?