Tämä E:n ja toisen harrastuskuvio on nyt selvästi ollut minulle aivan ylitsepääsemättömän kamala juttu. Kun E lähti, sanoi, että ei saa kuitenkaan enää toisen kanssa samanlaista harrastuskumppanuutta ja pystyin olevaan varma, että ainakin tässä asiassa hän minua joskus kaipaisi. No, eipä siinä kauaa mennyt, kun toinen on jo harrastusseuran jäsen (sentään eri seuran kuin missä itse olen, sillä E:hän ei halunnut liittyä samaan seuraan kuin minä viime keväänä!). Pahalta tuntuu, että eräs tuttu, jonka kanssa olen käynyt harrastamassa pari kertaa, siis minä ei E, mutta jonka E:kin siis tuntee, nyt tykkää E:n päivityksistä. Juu, eipä hän sitä niin ajattele varmasti, mutta kun olo on aivan selkäänpuukotettu, niin pienikin juttu tuntuu kamalalta. Voisiko edes yksi ihminen tai asia E:n elämässä kääntää hänelle selkänsä niin, että hän joutuisi menettämään jotain oman tekonsa takia. No, se olisi liikaa toivottu. Minun pitää taas siivota sunnuntaiksi näyttöön. Välittäjäkin ärsyttää, kun vastaa viiden päivän viiveellä toiveeseeni, että tsekkaisi kämpän valot tarkemmin kun lähtee pois, etteivät ne jäisi päälle. Töissäkin kaikki ovat stressissä ja minä en saa mitään aikaiseksi. Olen aika ärsyyntymisherkällä tuulella. Pitäisi tsempata ja kirjoitan tätä blogitekstiä. Yritän selittää itselleni, että kun kirjoitan hetken, pystyn tekemään paremmin sitten töitä.

Jos joku, jolla on sama tekstiviestiääni kuin E:llä saa tekstiviestin, tulee ahdistus. Tästä olin aiemmin jo päässyt pois, mutta hei ahdistus on palannut takaisin pahempana kuin pitkään aikaan. Tuo äänihän kärjistetysti merkitsi aina sitä minulle, että nyt E puuhastelee taas jotain ehdottoman salaista siinä omassa erillisessä elämässään ja minä en ehdottomasti kuulunut siihen. Sain kuulla ja tuntea niin monen monituista kertaa, kuinka hän on minun kanssani yksiin alettuaan joutunut luopumaan monista asioista, kuinka hän haluaa, että hänen toinen elämänsä ystävien ja työn yms. kanssa on erillinen juttu meistä ja  mihin minä en kuulu ja kuinka hän minun kanssani jotain tehdessään uhrautui, vaikka olisi tehnyt mieluummin jotain muuta. Ei tuntunut kivalta. Ei tuntunut kivalta myöskään, kun selvisi, kuinka hän kävi 'salaa' vanhemmillaan, kun hän oletti, että minä en halua siellä käydä ja kuinka hän vietti ennen lenkkejään ystävänsä kanssa aikaa ystävän ja hänen vaimonsa. Sinänsä siis kiva, että tulee juttuun ystäviensä kumppanien kanssa, mutta minulle hän sanoi, ettei hänellä ole tapana tavata heitä yhdessä ja siksi minuakaan ei voi ottaa mukaan, koska hehän vain lenkkeilevät. Poikien kisareissullakin ystävän vaimo oli mukana, vaikka minulle sanottiin, että tämä on täysin poikien reissu ja siksi he menevät kahdestaan. Ammattiavun kautta olen ymmärtänyt, että tämä oli kyllä myös sitä eristämistä ja henkistä väkivaltaa.  E teki sen tahallaan ja  minä en voinut mitenkään puolustautua.

Yritän olla syyllistämättä itseäni siitä, etten itse lähtenyt - yritän muistaa, että minä viimeiseen asti yritin ja se ei voi olla huono juttu. Yritän muistaa, että minulla saa olla mielipiteitä ja jos olen eri mieltä kuin E:n ystävä ja arvostelen jotain esityksiä, niin se ei ole minun vikani jos E:n ystävä pahoittaa siitä mielensä - varsinkin kun tämä ei ole mitenkään edes varmaa, E nyt vain päätti minulle kertoa, että minua pitää hävetä ja pelätä, kun voin pahoittaa toisten mielen. Yritän muistaa, että pärjään oikein hyvin vieraassakin porukassa ja että olen mieluummin ujo ja hiljainen kuin sosiaalinen perhonen. Yritän muistaa, että vaikka olenkin ujo ja hiljainen, niin se ei ole mikään syy olla esittelemättä minua muille. Yritän muistaa, että ansaitsen parempaa. Tunti kerrallaan jälleen. Yritän muistaa, että minun ei tarvitse vielä olla toipunut. Yritän muistaa, että olen päässyt jo paljon eteenpäin, miltei neljä kuukautta. Yritän kestää taas 27 minuuttia, sitten on mennyt taas tunti.