keskiviikko 28. toukokuuta 2014

Jos läheisesi eroaa

Ohessa erinäisiä vinkkejä niille, joiden läheinen eroaa - jos siis haluat auttaa. Lista on koottu täysin subjektiivisesti, joten valikoi itsellesi parhaiten sopivat.
  • Yritä jaksaa kuunnella
    • Asiasta jauhamisen tarve on valtava, niin ikävää kuin se onkin. Jos et jaksa kuunnella, niin yritä kuunnella edes se yksi asia loppuun ja lupaa soittaa vaikka viikon (tai jonkun muun ajan, mikä tuntuu itseltä siitä, että jaksaa taas) päästä - ja soita myös. Tässä kohtaa pieni valkoinen valhe kiireestä voi olla jopa paikallaan.
  • Myötäile mielialoja
    • Jos vuorossa on ex:n haukkumisvaihe niin anna tulla ja ole ainakin jollain tasolla samaa mieltä. Ei ehkä kannata mennä siihen haukkumisvaiheeseen mukaan, mutta jos toinen kertoo toisesta jotain inhottavaa, niin jotkut "no toi oli kyllä inhottavasti tehty jne." kommentit ovat ihan jees. Älä sano toiselle, että ei kannata haukkua toista. Ja vaikka jotkut jutut kuulostavatkin tekemällä tehdyiltä ja väkisin ex:n parjaamiseksi tehdyiltä, niin älä huomauta niistä vaan ole ihan tyynesti puolueellinen.  Jos toisella on ikävä-vaihe, niin sitten ei kannata ihan heti sanoa, että "exäsi oli kyllä ihan p..a", mutta ehkä hellävarainen muistutus jossain vaiheessa niistä ei-niin-hyvistä puolista voi olla paikallaan - siis hellävarainen.
  • Pyydä mukaan
    • Kun eroaa, niin useimmilla katoaa elämästä monta ihmistä ja ei olekaan enää mahdollista mennä pariskuntana syömään, leffaan tms. Toisella ei ole enää arjen jakajaa, joten ihan peruskävelylenkki tms. voi olla kiva juttu. Eronnut voi olla jopa kiitollinen siitä, jos kelpaa lastesi leikittäjäksi silloin tällöin - usko tai älä.  
  • Jos erosta on vähän aikaa älä kuitenkaan pyydä pariskuntabileisii
    • Lienee selvää, kuinka kivaa niissä on yleensäkin ainoana sinkkuna saati sitten silloin kun kaikki ympärillä huutaa, että muut ovat onnellisia (vaikka näin ei ehkä olekaan)
  • Auta käytännön asioissa
    • Jos on mahdollista, niin käytännön asioissa auttaminen jne. voi olla joskus pelastus, lainaa muuttulaatikoita, lupaa jutella uuden kodin valinnasta jne. Ihan jo keskusteluapukin on usein riittävää - toisella kun ei yhtäkkiä olekaan sitä toista, jonka kanssa jutella päätöksistä. Toisen pitää toki päättää itse, mutta jo se, että saa kertoa asioiden eri puolia toiselle voi olla päätöksentekoa helpottava juttu. 
  • Ehdota avun hakemista
    • Jos toinen on ihan sekaisin, vinkkaa eroryhmistä, työterveydestä, kriisipuhelimesta, ihan mistä vaan. Mutta koska  tämä voi olla toiselle arka paikka, niin esitä tässäkin asiasi hienovaraisesti.
  • Älä kerro kuinka kadehdit toista, kun saa olla vapaa. 
    • Juu, ihan vapaasti, voit sinäkin erota, tervetuloa vaan remmiin. 
  • Suhteuta
    • Jos toinen tilittää erotuskaansa, niin ei tunnu kivalta kuulla sen jälkeen toteamusta tyyliin "Joo, mullakin oli kamala päivä, kun unohdin aamulla lompakon kotiin ja sitten vielä lounaalla tiputin mun tarjottimen keskelläö ravintolaa." Kyllä, ei hyvä päivä, ja varmasti ketuttaa, mutta et varmaan sanoisi syöpädiagnoosin juuri saaneelle ja sitä itkevällekään, että joo, mullakin on tikku sormessa  ja se sattuu niin paljon. Ei ole tarkoitus, ettet voi kertoa omasta ketutuksesta, mutta aloita se vaikka niin, että "Tää nyt on tietysti ihan eri tason ketutus kun sulla kun nää on tällasia pikkujuttuja, mutta ei tää päivä nyt niin hyvä ollut ja jotenkin sitä ei nyt oikein olis jaksanut sitä...."
  • Anna toiselle aikaa
    • Iso elämänmuutos on iso elämänmuutos ja siihen sopeutuminen vie yllättävän kauan.
  • Vältä seuraavia lauseit
    • Mä tiedän miltä susta tuntuu. 
      • Sorry, et tiedä. Jokaisesta tuntuu ihan erilaiselta samakin kriisi, joten se siitä. Jos olet käynyt samanlaisen asian läpi, on parempi sanoa, että muistaa kuinka kamalaa se oli tms, mutta sen väittäminen, että tietää, miltä toisesta tuntuu ei ole hyvä idea. 
    • Sä olet vielä nuori.
      • Joo, hyvä sun on siinä sanoa samanikäisenä, miehen ja lasten kanssa tai ihan mitä vaan. Se vaan on yleismaailmallinen ilmiö, että menetysten kohdalla tuntuu siltä, että peli on menetetty jne. 
    • Ette te sopineet toisillenne. 
      • Ehkä joo, mutta ei ole sinun asiasi kertoa sitä. Tämä on asia, jonka jokainen huomaa sitten itse, jos on huomatakseen. Ulkopuoliset eivät tiedä koskaan toisen parisuhteesta kaikkea ja todellisuus voi olla jotain ihan muuta kuin miltä on päällepäin näyttänyt.
    • Hiljaisuus
      • Yleisestikin on hyvä sanoa tai murahdella jotain, kun toinen puhuu. Jos et sano mitään, niin se usein tuntuu siltä, että et edes kuuntele. Jos et tiedä, mitä sanoa, niin sano, ettet tiedä, mitä sanoa. Se on ihan hyvä.

4 kommenttia:

  1. Hyvä lista, omasta puolestani toivoisin juuri tuollaista käytöstä ystäviltä. Miksi näistä ei ikinä jauheta naistenlehdissä? Pelkästään eron merkeistä, kuinka muka päästä parhaiten yli ja kuinka löytää uusi mies..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, voisi lisätä listaan, että älä tyrkytä toiselle naistenlehdistä lukemiasi vinkkejä ;)

      Poista
  2. Vältä seuraavia lauseita-kohdan pointit, älyttömän hyvin pohdittu. Pitää niin paikkaansa. Pakko vielä lisätä se, että älkää ystävät tyrkyttäkö niitä neuvoja, että nyt sun pitää tehdä näin, ja nyt sä et saa ajatella noin. Kyllä sitä itsekin järjellä tietää mitä ja miten pitäs tehdä ja toimia, mutta on niin tunteiden vallassa, että se on välillä mahdotonta. Ja tosiasia on, että tunteita käsitellessä saa ajatella ihan mitä vaan, ja mielestäni pitääkin. Ja aina parempi jos sanot ääneen ne ajatukset, tai kirjoitat. Ystävän kanssa on mukava pohtia yhdessä mihin suuntaan olisi lähdettävä, konkreettisesti ja ajatusten kanssa, mutta valitettavasti, se suunnan valitseminen eroprosessissa olevan puolesta on mahdotonta. Tämä ärsyttää: "Nyt me tehdään näin." No ei muuten tehdä! Se pitää pohtia. Suunta voidaan tietää, mutta lähteminen siihen oikeaan suuntaan voi olla vielä mahdotonta. Pienin askelin, ei suinpäin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, toi on niin totta, että ei saa kieltää toista ajattelemasta jne. Ei ajatuksia voi käskeä. Vielä vähemmän tunteita, tunteita tulee ja menee ja ne on kaikki ok ja oikein. Vääriä tunteita ei ole. Se on sitten eri asia, että kannattaako niiden tunteiden valtaan heittäytyä, mutta aina siihenkään ei pysty ihan kauheasti vaikuttamaan, on vaan jotenkin pakko. Ja se, että tietää, mihin mennä, muttei vielä pysty, on niin totta. Joskus pystyy tai ehkä ei koskaan, mutta toiset eivät sitä voi päättää, rohkaista, kannustaa ja auttaa voi, mutta ei pakottaa tai määrätä.

      Poista