maanantai 12. toukokuuta 2014
Kuin minun kynästäni
Tämän blogin http://vaahterapuu.livejournal.com/ kirjoittajan kaksi viimeisintä tekstiä on kuin minun kynästäni, erotuksena nyt toki viimeisimmän kirjoituksen viimeisin lause ja edellisestä se, että E ei toiminut ystävällisesti ollenkaan. Muuten kirjoittaja, jonka tarina on hyvin samankaltainen omani kanssa, kuvailee tunteitaan ja olotilojaan, jotka ovat täysin samanlaiset omieni kanssa. Miksi tämä kipu ei hellitä?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Voih, se kipu hellittää vielä joskus. Olen ainakin itse tajunnut sen kahlatessa läpi monia eroblogeja. Mutta se, että on tullut petetyksi pidentää kipua varmasti. Oma exäni on kertonut nyt eron jälkeen, ettei tuntunut enää luonnolliselta olla kanssani ja että aina viihteelle lähtiessä pelkäsi, että tekee virheen. Halusi olla vapaa ja seikkailla. Jätti siis ennen kuin teki mitään kenekään muun kanssa. Mutta pahalta tuntuu silti nähdä se lukuisten eri muijien kanssa. Toivottavasti kenestäkään niistä ei yhtäkkiä tule uutta tyttöystävää. Sitten kyllä kysyn uudestaan miksen kelvannut enkä ollut yrittämisen arvoinen.
VastaaPoistaNiin, tuo on niin tuttua, juuri se, miksen kelvannut, mikä minussa oli vikana? Sitä yritin kysyä monta kertaa E:ltä vielä yhdessä olessamme, kysyin, millainen minun pitäisi olla ja hän vastasi aina: "olet juuri oikeanlainen". Miksi sitten jätit, mikset sitten halunnut minua, jos olin oikeanlainen? Miksi sanoit, kun kysyin, että mitä jos minä olisin pettänyt sinua, että ei se olisi tuntunut miltään, sinä, joka suhteemme alussa sanoit, että pahinta, mitä toiselle on tehdä, on pettää ja tiedät sen, koska sinua oli petetty, kaksi kuukautta kestäneessä seksisuhteessa! Minä en ollut edes sen arvoinen, se ei olisi sattunut, jos minä olisin pettänyt.
VastaaPoistaLöysin erään tutkimuksen, jossa on tutkittu toisen vuoksi jätettyjä. Ei ollut kovin rohkaisevaa, sillä toipuminen tutkimuksen mukaan on hyvinhyvin hidasta. En toivo tätä kenellekään, paitsi E:lle, kunpa hänkin joutuisi kärsimään näin.
Toivottavasti sinun exäsi ei ala seurustelemaan pian, vaikka sittenkin, pitkän ajan päästä, se varmasti sattuu, kun toinen löytää uuden.
"Hauskinta" (?) on se, että vaikka omasta avioerostani on jo 3 vuotta niin vieläkin silloin tällöin tulee katkeruuden ja vihan tunteita pintaan.
VastaaPoistaJa ei, en kaipaa exääni pätkääkään, nuo tunteet tulevat siitä kun muistan miten kylmästi ja tunteettomasti minua kohdeltiin. Kuinka pohjalla silloin olin.
Hassua on myös se, että olen antanut tuolle toiselle naiselle anteeksi.
Ex saisi puolestani palaa h***tissä....
-H
Juu, ei varmasti ole hauskaa. Itsekin pelkään, että tämä seuraa minua vielä piiitkään. Miten voin kohdata exän jossain kisoissa, jos niihin vielä pääsen, sekoamatta?
PoistaEn nyt kovin paljoa ole vihainen sille toiselle kai ollutkaan, tai olen, pettäjähän hänkin on (oman miehensä pettäjä + mielestäni varattujen kanssa ei vaan aleta puuhailemaan mitään), mutta E:llä oli ihan oma vapaus valita, mitä tekee. Hän ei ajautunut tuohon, vaan ihan itsekkäistä syistä teki noin. Ja vielä kaiken jälkeenkin hän ei ole ottanut mitään vastuuta tapahtuneesta ja on käyttäytynyt aivan kusipäisesti. Haluan tästä vihasta irti, mutten tiedä, miten.