Mulla on ihan kirjaimellisesti menossa toipumisaika - sekä henkisesti, että fyysisesti. Olosuhteiden pakosta olen nyt siis punkannut porukoillani keskellä metsää reilun viikon noiden fyysisten juttujen vuoksi ja ihmeen hyvin on mennyt, vaikka hermoja on kiristellyt välillä melkoisesti. En ole täällä ollut näin pitkää aikaa sen jälkeen kun 14 vuotta sitten muutin pois kotoa ja vielä pitäisi kestää viikko... No, yli puolen välin ollaan ja toki olen kiitollinen siitä, että nyt ylipäänsä voin täällä olla - kotona en olisi pärjännyt millään yksinään ja vielä vähemmän olisin pystynyt siivoamaan näyttöihin tai edes poistumaan niiden ajaksi asunnosta pois. Onneksi fyysiset ongelmat paranevat hyvää vauhtia, viikon päästä ollaan jo niin voiton puolella, että matkustan siis kotiin, kun eräs ystäväni tulee minulle kauppa-avuksi ja toki seuraakin pitämään pariksi päiväksi.
Henkistä toipumistakin on tapahtunut, olen sen nyt tajunnut. Ehkä pieni etäisyys entiseen yhteiseen kotiin ja poispääsy näyttörumban keskeltä on auttanut. Vihaisuus on ainakin helpottanut jonkin verran. Olen edelleen vihainen E:lle ja välillä kiroan hänet alimpaan helvettiin, mutta näitä 'kohtauksia' ei tule enää päivittäin, mikä on aika mukavaa itsellekin. Ikävää on erittäin harvoin enää pelissä, vaikka eilen sellainenkin harvinaisuus vieraili luonani, koska oli E:ssä ne muutama niin ihana juttu, joista pidin niin kovasti. Eräs sellainen asia tuli siis eilen mieleen ja pieni itku tuli, mutta tosi pieni, eli edistystä siinäkin, kuukausi sitten olisin vollottanut silmäni punaisiksi.
Olen myös huomannut, että minusta on tulossa taas oma energinen itseni, joka puuhastelee kaikenlaista ja jolla on monta rautaa tulessa koko ajan, tykkään siitä. Tänään tuntui ensimmäisiä kertoja myös siltä, että hei, minähän oikeasti muuten selviän tästä erosta! Hankaluuksia on vielä edessä, matkaa on vielä kuljettava ja aallonpohjia vielä tulee, mutta kyllä minä selviän. Parasta on, että jo nyt ajoittain voin paljon paremmin kuin parisuhteessamme, en joudu pelkäämään koko ajan sitä, että toinen hylkää minut ja joku muu asia menee taas kerran minun edelleni. Minulle ei myöskään valehdella ja minua ei syyllistetä - varsin mukavaa! Yleisestikin tällainen parempi vaihe on todella plussaa, on mukava parantua samaan aikaan niin fyysiseltä kuin henkiseltäkin puolelta.
Hyvältä kuulosta, hienoa että olosi on parempi, sekä fyysisesti että henkisesti :).
VastaaPoistaItselläni tuli vähän takapakkia, ystävänä on vaikea erota, irtipäästäminen on silloin todella vaikeaa. Otin nyt vihdoin ja viimein kirjojen neuvoista vaarin ja ilmoitin exälle, että toistaiseksi on parempi, että emme ole yhteydessä toisiimme ellei ole ihan pakko. Minulle todella vaikeaa, exälle ei ongelmia, mutta pakko tämä on nyt tehdä, pakko päästä irti ennen kuin exä löytää uuden suhteen.
Jännää oli lukea uudelleen esim. Naisen erokirja, jonka luin jo kertaalleen ihan eron alkuvaiheessa. Nyt kuin aikaa on mennyt yli 4 kk huomasin, että olen toiminut monessa kohdassa ihan kuten siinä sanotaan (varoitetaan), samoin exä on toiminut kuten kirjassa kuvataan tyypillistä ”välttelijää” (kommunikaation suhteen). Silloin kun ensimmäisen kerran kirjan luin, ohitin ne asiat, ajatellut jotenkin etten minä ikinä noin toimisi.... No, hyvä että tuli luettua uudelleen, sain sieltä hyviä, konkreettisia neuvoja, tarvitsen niitä tosiaan nyt kun tuntuu, että tuska ja ikävä on yhtä kova kuin ihan alussa. Vasta nyt jotenkin pystyn tajuamaan, että kaikki on ohi eikä vanhaan ole paluuta.
Mutta toisin kuin alussa, nyt tiedän, että nämä vaikeat tunteetkin menee ohi, ne vaan pitää elää läpi. Ja minäkin olen jaksanut olla aktiivinen, en ole vaipunut epätoivoon, en linnottautunut kotiin enkä edes masentunut, vaikka minulla aiemmin on sellaista taipumusta ollut. Luulen, että tämän eron myötä olen oppinut käsittelemään negatiivisia tunteita, ehkä pääsen masennuksesta lopullisesti eroon. Täytyy yrittää nähdä ne positiivisetkin asiat….
Ja joka tapauksessa uskon, että vaikka nyt sattuu, niin tämä vaihe menee ohi ja kohta menee jo paljon paremmin. Nyt tuntuu varmaan niin vaikealle ihan senkin vuoksi, että ei saa nukuttua, väsyneenä kaikki on aina vähän hankalampaa….
Tsemppiä ja hyvää jatkoa sinulle!
t. T
Olen miettinyt paljon, kumpi lopulta onkaan vaikeampaa, ns. ystävinä eroaminen vai tällainen kaikkea muuta kuin ystävinä eroaminen. Ystävinä eroamisessa ei varmasti ole niinkään paljon vihaa mukana ja käytännön asiat on ehkä helpompi järjestää jne, mutta toisaalta kuten sanoit, tuo irrottautuminen voi olla melko vaikeaa. Tällainen riitaisuus sitten taas on aika raskasta, kun toiselta tulee lisää p***aa niskaan, mutta toisaalta sitten irrottautuminen on helpompaa ja sen tajuaminen, että se tyyppi ei todellakaan ollut sellainen, että haluaisin häneen tuhlata enää sekuntiakaan. Toisaalta tämä riitaisuus kyllä saattaa hieman haitata myöhempää elämää, kun toivottavasti pääsen taas harrastamaan ja sielä exään törmään melkeinpä väkisinkin. No, mutta siis varmaan molemmissa erotavoissa on ne hyvät hja sitten ne huonot puolet.
PoistaVaikka sulla onkin nyt taas vähän hankalampaa, niin olet kuitenkin päässyt eteenpäin. Tuo nukkumisongelma on inhottavaa, mutta kyllä se jossakin vaiheessa menee varmasti ohi, vaikka hyvähän nyt on itse sanoa, kun oon taas tällä paremmalla puolella.
Tsemppiä sullekin ja hyvä, että jaksat lueskellä uudestaan noita erokirjoja, kyllä niistä aina jotain oivalluksia saa.