Mulla oli ihan mukava ja kohtuullinen jakso elämässä eron jälkeen tuossa vähän aikaa sitten. Vaikka jouduin esim. punkkaamaan vanhemmillani ja oli muutakin aika stressaavaa ulkoista asiaa elämässä, niin olo oli ihan jees. Juhannukseksi tuli yllätysohjelmaakin ja vaikka vietin sitä pariskuntien kanssa ja yksin nukkuen, niin oli mukavaa. Hermoja alkoi toki kiristelemään kyllä kotimatkalla, kun välittäjä vaivautui vihdoin ilmoittamaan itsestään miltei kolmen viikon hiljaisuuden jälkeen lähettämällä tekstarin, että voisiko pitää yksityisesittelyn tänään. Eihän siinä muu auttanut kuin käyttää loppuilta siivoamiseen. No, on siitä siivoamisesta itsellekin hyötyä, joten lopulta ihan ok, vaikka todellakin rasitti alkaa siivoamaan juhannusväsymyksessä.
Tänään sitten mukavuusolo on tipotiessään kun E otti yhteyttä. Oltiin saatu autopaikka! No just, mähän tarvitsenkin autopaikkaa. Olin pyytänyt E:tä poistamaan meidät jonosta, kun hänen nimellään jonotettiin eli mä en voi tuota tehdä, mutta eipä tietenkään tehnyt sitä. E oli nyt sitä mieltä, että meidän kämpän ostajat (siis joita ei ole olemassa) sitten voivat periä tuon paikan. Joo, noinhan se ei mee, koska niitä paikkoja ei voi periä. En kyllä aio maksaa mitään ekstraa mistään autopaikasta E:n aivottomuuden takia, varsinkin kun ei ole autoa.
Tuo juttu ei tosin ollut se, mikä sai mielen kypsyneeksi vaan sitten E:ltä tulee viesti, että jos kämppä ei ala menemään kaupaksi, niin pitäisi keskustella hinnanalennuksesta/muista vaihtoehdoista. Hm, mistäköhän ihmeen muista vaihtoehdoista? Ja hinnanalennus ei oikein käy (no joo, pari tonnia on ok tiputtaa lähtöhintaa, mutta tinkimisvaraa ei nytkään oikein ole koska pienen tinkimisen jälkeen ollaan jo samassa hinnassa, mitä itse maksettiin), koska en aio tehdä konkurssia E:n vuoksi. E:llähän on ihan hyvin pullat uunissa, koska on aikanaan saanut vanhemmiltaan melkoisen ison pesämunan (siis ei mitään muutamaa tonnia vaan moninkertaisesti) ekaa asuntoa ostaessaan ja sen lisäks saa vielä syksyllä työpaikalta muutaman kymmenen tonnia jotain bonuksia. Mä taas olin kituuttaen säästänyt sen parikymmentä tuhatta asuntoon käsirahaksi ja enhän mä nyt oo ehtinyt ihan kauheasti maksamaan asuntoa takaisin. Sitten kun otetaan huomioon välittäjäpalkkio, menetetty ensiasunnon ostajan etu (+ varainsiirtovero) ja vielä se takkiin tuleva osuus (olen varautunut että pari tonnia tulee takkiin hinnassa, mikä on ok), niin aika pian ollaan siinä pisteessä, että jos hintaa alennetaan, niin mä en saa edes sitä aiemmin säästämääni osaa takaisin. Sen, mitä olen maksanut lainaa takaisin, suostun menettämään tässä, mutta siihen en suostu, että saan vähemmän takaisin kuin ennen asunnon ostoa säästämäni summa, tilanne kun ei ole minun aiheuttamani. On mielestäni hieman eri asia, jos mä menetän esim. 25% säästämistäni rahoista ja E menettää 4% - erityisesti kun ottaa huomioon, että E:lle tosiaan tulee saman verran bonuksia syksyllä kun mitä mä säästin vuosikaudet (ja en siis matkustellut ja hommannut niitä asioita, mitä olisin ehkä itselleni halunnut toisin kuin E, joka on rahoittanut asuntokauppansa vanhempiensa avustuksella). Lisäbonuksena käsi on taas tosi kipeä :(
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti