Asioilla on tapana järjestyä. Ainakin jossain vaiheessa ja joskus. Ei tässä nyt mitään asuntoa ole myyty (välittäjästä ei ole sitten kuulunut mitään yli kahteen viikkoon), mutta mulla on sittenkin juhannustekemistä! Olin siis varautunut viettämään juhannuksen yksinäni, kävin ostamassa hyvää ruokaa, lainasin kirjastosta leffoja jne. ja toivoin, että kukaan ei kysyisi, mitä teen, koska mikään ei ole niin ankeaa kuin sanoa, etten mitään. Olisinhan minä voinut mennä porukoiden luokse maalle, mutta olin sielä juuri pari viikkoa ja kun sää on mitä on, niin enpä sitten halunnut.
Eilen illalla sitten mun juhannusilme muuttui yksinäisestä iloiseksi, kun entiseltä opiskelukaverilta tuli utelu, josko minulla on jo tekemistä ja jos ei, haluanko lähteä viettämään heidän kanssaan juhannusta! Olin niin iloinen! Toki mukana on siis nyt minä ja kaksi pariskuntaa, mutta koska kolme heistä ovat opiskelukavereita ja sen viimeisenkin kanssa voin puhua yhteisestä harrastuksesta, niin olin menossa mukana. Yhden pariskunnan kanssa en olisi lähtenyt viettämään juhannusta, siellä olisin ollut kolmas pyörä, mutta kahden pariskunnan kanssa hyvässä porukassa tilanne on ihan eri. Luvassa on siis hyvää ruokaa, hauskaa läppää, lautapelailua, baarikaapin jämien tuhoamista ja mukavaa yhdessäoloa! Mun elämä ei sittenkään ole hassumpaa, kun käsikin on kortisonipiikin jälkeen ollut pari päivää edes vähän kivuttomampi :) Erosta tuli muuten eilen viisi kuukautta ja pikkuhiljaa on elämä oikeasti alkanut voittamaan. Eiköhän joskus vielä tule sekin ensimmäinen päivä, jolloin en muista koko E:tä tai eroa. Mutta sitä ennen juhannus, joka muuten on varmaan hauskempi kuin mikään E:n kanssa viettämäni juhla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti