11. Muutos

Fisherin muutoskappaleessa puhutaan muutoksesta. Tämä tarkoittaa sitä, että ihmisillä on tapana tietysti muuttua myös parisuhteen aikana ja erilaisia elämänvaiheita tulee eteen. Toimintaan parisuhteessa(kin) vaikuttaa niin lapsuuden perheen asiat, lapsuuden kokemukset, kapinointi ja valtataistelu. Asioita voi olla jäänteinä niin lapsuudesta kuin edellisistäkin suhteista.

Lapsuuden perheen asiat koskevat lähinnä sitä, millaisia olivat ne lapsuuden tärkeät ihmiset. Pitää miettiä, millainen oman merkittävimmän vanhemman ja exän merkittävimmän vanhemman välinen parisuhde olisi ollut (ja nyt siis ei tarvitse miettiä sitä, että he saattaisivat olla samaa sukupuolta). Mietinkin tätä ja meidän tapauksessamme suhde olisi siis ollut äitiemme välinen. Se olisi ollut varmastikin kamala. Asiat olisivat kyllä tulleet tehdyksi, mutta yhteyttä ei olisi ollut.Siinä suhteessa ei olisi puhuttu mistään, paitsi käytännön asioista, ei iloisista (lähinnä minun äitini ansiosta), ei surullisista tai vaikeista asioista (molempien) ja vastoinkäymiset olisi sivuutettu niin, että niitä ei olekaan (E:n äidin ansiosta). Mahtavaa! Tällaiset lapsuuden asiat tietysti vaikuttavat suhteeseen väkisinkin. Haemme myös usein kumppanista samoja piirteitä kuin kotona oli ollut, kun alitajuisesti haluamme parantaa nuo asiat. E:ssä ja äidissäni onkin muutamia yhteisiä piirteitä kuten marttyyrius, se ettei pyydetä anteeksi ja epämääräinen raivoaminen sekä puhumattomuus ja lisäksi asia, mitä inhoan ja inhosin yli kaiken: itsekseen puhuminen ja erityisesti negatiivisten tunteiden esiin tuominen yksinpuhelulla (joka on siis toki todella helppoa kuulla). Myös minussa on ainakin muutama samanlainen piirre kuin E:n äidissä oli ainakin lapsena. Ensinnäkin, huudan tosi helposti, asia, mitä E ei kestänyt yhtään minulta ja minkä hän sanoi juontavan juurensa lapsuuteensa, jossa E:n äiti huusi hänelle paljon. Myös tietynlainen sinisilmäisyys varmaan yhdistää meitä, itse olen ainakin vähän liiankin sinisilmäinen ja naiivi ja minua pystyy kyllä huijaamaan ihan uskomattoman helposti.

Lapsuuden vaikutuksiin liittyy esimerkiksi se, että tunteeko ihminen olevansa ok vai ei. Itse en kokenut koskaan kotona olevani ok onnistuessani, E taas luultavasti  ei kokenut olevansa ok epäonnistuessaan. No, eihän tämäkään nyt ainakaan helpottanut suhdettamme. Toivon totisesti, että oppisin itse olevani ok ja onnistunut silloin kun onnistun ja olemaan ylpeä itsestäni. Hyvä alku on se, että olen jo tunnistanut tämän ongelman, joten nyt minulla on mahdollisuus kasvaa siinä.

Kapinoinnilla puhutaan vaiheista, joissa ihminen on aikuistuessaan tai muulloinkin ja se sisältää siis tarvetta osoittaa riippumattomuutensa. Tähän kuuluu kuori-, kapinointi ja rakkauden vaiheet. Uskon, että E:lle kehittyi suhteemme aikana tuo kapinointivaihe. Kuorivaiheessa ihminen on varovainen, ei valitse,on huolehtiva, ja mielluttää toista - haluaa toisen onnea. Kapinointivaiheessa kuitenkin aletaan syyttää toista omasta onnettomuudestaan, aletaan itsekeskeiseksi ja muita syytteleväksi, ollaan ahdistuneita jne. Keksitään jotain uutta ja ei oteta omista toimista vastuuta. Löydetään ehkä joku, jonka kanssa keskusteluyhteys pelaa (mikä on heidän mielestään merkki siitä, että omassa kumppanissa on vikaa ) ja todetaan, ettei ehkä olla koskaan rakastettukaan omaa kumppania. Näitä piirteitähän E:n käytöksessä oli vaikka kuinka ja paljon loppuvaihessa uuden ihmisen löytämistä myöten.  Kapinoijan kumppani ei usein kestä vaihetta ja syyttää toista jne. Tämä pitää ainakin omalla kohdallani hyvin paikkaansa. Kolmas vaihe on rakkauden vaihe, jossa asiat menevät taas hyvin, molemmat ottavat vastuuta ja yritetään yhdessä. Tähän vaiheeseen emme ikinä päässeet.

Neljäs muutokseen liittyvä asia on valtataistelu. Tämä liittyy myös edelliseen asiaan, missä toista syytellään helposti, ei oteta vastuuta ja ei puhuta tunteitaan. Paitsi kapinointia, meidän suhteessamme oli tätä - molemmilta puolilta.

Tulevaisuutta varten minun pitääkin miettiä paljon omaa olemistani, minun on opittava hyväksymään se, että joskus ei ole tärkeää olla oikeassa (Vrt, haluatko rakastaa vai olla oikessa) ja antaa toiselle tilaa, jos hänellä on esimerkiksi töissä identiteettikriisejä jne. On opittava puhumaan omista tunteistaan, eikä syytellä toista kaikesa (aloita lauseet "minusta tuntuu", eikä "sinä aina").