Suuri möykky sisässäni

En ole tällä hetkellä kotona. Olin yötä ystävälläni, sillä en kestäisi yksinäistä viikonloppua tyhjässä kodissa. Sisälläni on kuitenkin möykky. Minua ahdistaa. Minulla on paha olo, minä en tiedä, miten selviän tästä. Kävimme ystäväni ja hänen poikaystävänsä kanssa luistelemassa. Pidän luistelemisesta, olen harrastanut sitä edellisinä vuosina paljonkin. Nyt erinäisten tuki- ja liikuntaelinongelmien vuoksi intohimoinen liikkumiseni on muuttunut siihen, etten voi tehdä oikein mitään kunnolla - asia, mikä varmasti edesauttoi eroamme, olimmehan urheilun parissa tavanneet ja se oli meidän juttu, jota minä en yhtäkkiä voinutkaan tehdä. No, takaisin luistelemiseen. Ajattelin, että se auttaisi, mutta se olikin kamalaa. Muistin vain, kuinka kävimme yhdessä ostamassa minulle unelmieni luistimet, kuinka hän oli mukana kun ensi kertaa pääsin niillä jäälle ja kuinka hän tuli ja pussasi eräässä luistelutapahtumassa omien kierrostensa välissä. Muutenkin mielessä pyörii melkein mitä tahansa tehdessä, että viimeksi kun tätä tein, olimme vielä yhdessä. Mutta enää emme ole. Pahimmalta tuntuu, että toinen ei kai näitä mieti - hän on jo mennyt eteenpäin paljon aikaisemmin kuin koskaan tiesinkään.