Erotarinani

Seuraava teksti pitäisi kai jättää julkaisematta. Toisaalta, kirjoitan anonyymina ja vain läheisimmät ihmiset - minun ja hänen - voivat tästä meidän tunnistaa. Kirjoitan kuitenkin kaiken, jos se edes helpottaisi. Tarkoitus ei ole saada tämän lukijoita miettimään exääni pahana ihmisenä - minähän rakastan häntä edelleen - vaan kertoa, miksi osaltaan minuun sattuu niin kovin.

Miten se tapahtui? Parisuhteessamme oli jo pitkään ongelmia, joten ero ei aivan puun takaa tullut. Tapa millä se tehtiin oli kuitenkin jotain sellaista, mitä minun - eikä kenenkään muunkaan - olisi pitänyt joutua kokemaan. Lisäksi itse halusin vielä yrittää, ihan tosissani ja viime viikkoina yritinkin enemmän kuin koskaan. Ja meillä menikin paremmin, joulukuun alussa meni ihan kivasti - myös E:n mielestä. Hän kuitenkin muuttui juuri ennen joulua, aloitti uuden harrastuksen, jossa yritin parhaani kannustaa ja kävi usein työkavereiden kanssa ulkona. Yhdessä ollessamme kännykkä oli hänen paras ystävänsä tai tietokonepelit. Huomasin muutoksen selvästi, mutta en ajatellut sen olevan mitään muuta kun hetkellistä tarvetta elää itsenäisempää elämää. Mietin, oliko hän ihastunut toiseen, mutta vuodenvaihteen jälkeen tätä kysyessäni hän kielsi.

Joululomalla olimme joulun jälkeen hetken vanhempieni luona ja tulimme uudenvuoden aatonaatonaattona kotiimme takaisin. Seuraavana päivänä E meni uuteen harrastukseensa, mutta lupasi tulla aikaisin kotiin ja tuoda syötävää. Hän tuli myöhään, sentään mukana oli syötävää. Minulla oli paha mieli. Meillä ei ollut uuden vuoden suunnitelmia, joten ainoa vaihtoehto oli koti tai hänen vanhempansa, joiden piti olla lapsenvahtina. Edellinen päivä masensi minua vielä, enkä halunnut lähteä, sanoin, että voi mennä yksin, minä voin lukea kirjaa kotona, mikä oli ihan ok. Hän lupasi tulla aikaisin kotiin. Sain varttia ennen vuodenvaihdetta tekstiviestin "Jään yöksi." Ei mitään muuta. Suutuin tästä ja soitin, että tuo ei ole reilua. Hän jätti minut. Kymmenen minuuttia ennen puolta yötä. Hyvää uutta vuotta. Yö meni hysteerisesti, puhuin siskoni kanssa puhelimessa ja soitin jopa auttavaan puhelimeen. Miten selviän. Seuraavana päivänä hän tuli. Puhuimme ja kysyin, haluaako hän todella tätä. Ruikutin kai hänet takaisin, mutta sovimme, että yritämme vielä. Lähdimme laivalle, kuten oli suunniteltu, puhuttiin ja molemmat olivat tyytyväisiä, että ei erottukaan.

Laivalta palatessamme mies viihtyi taas puhelimensa kanssa. Hän harrasti ja viipyi myöhään. Tuntui, että hän ei oikein yrittänyt, itse kai yritin, mutta hänen välinpitämättömyytensä tuntui pahalta. Hän kertoi, että häntä ahdistaa (hänellä on jo pitkään ollut paha mieli, mutta syytä en saanut koskaan selville). Sitten lähdimme toissa perjantaina vanhemmilleni, koska sunnuntaina oli kummityttöni synttärit. Lauantaina olin lähdössä ulos, kysyin miten menee, hän sanoi, että ahdistaa ja jätti minut. Hän ei pyörtänyt päätöstään, hän ei enää rakastanut minua. Sain pitää hänen autonsa sen viikonlopun ja vein hänet bussille, jotta pääsi takaisin pääkaupunkiseudulle. Itse menin ystävien luo ja yritin selviytyä. Sunnuntaina tulin käymään kotona, hain hieman tavaroita ja menin pariksi yöksi ystävälleni yöksi, en olisi kestänyt kotona.

Tiistaina olimme sopineet puhuvamme. Se alkoi ihan hyvin. Ymmärsin, että hän ei jaksanut enää minua, hänellä oli paha olla kanssani, oli ollut jo kauan. Kysyin taas, että onko hän ihastunut. Nyt hän myönsi. Tiesin kuka se on, työkaveri, jonka kanssa harrasti uutta harrastustaan. Toinen ei kuulemma tiennyt ja on naimisissakin. Ymmärsin häntä, jos meillä meni huonosti, niin on luonnollista ihastua. Pyysin, ettei pilaisi toisen avioliittoa. Illan mittaan selvisi, että toinen tietääkin E:n tunteista. Tämä oli kertonut niistä uuden vuoden jälkeen, eli silloin kun meidän piti vielä yrittää. Toinen ei ollut kuulemma sanonut mitään. Mietin silti, että miksi vielä sitten jatkoi mieheni kanssa harrastamista. Tuntui myös pahalta, että E oli sopinut ja aiemmin, siis meidän vielä yhdessä ollessa peli-illan veljensä, tämän vaimon ja ihastuksensa kanssa. Piti pelata peliä, mistä minä en pidä ja minua ei edes kutsuttu. Ajattelin, että tämä on ok, mutta tuntui se pahalta silti.

Olin hysteerinen yöllä. E nukkui eri huoneessa, mutta en voinut olla menemättä kysymään, että miksi, illalla ja aamuyöllä. En kestänyt vain ja ymmärrän, että toista ketutti. Seuraavana iltana sain vielä selville, että se toinen nainenkin on tunnustanut tunteensa E:lle ja aikoo erota. Minuun sattui vain enemmän, miksi toinen saa mieheni, ja miksi he ovat tehneet minulle näin. Miksi E valehteli vielä minut jätettyäänkin vain lisää ja lisää. Miten hän saattoi pettää minut henkisesti, kun pahinta mitä hän tietää, mitä voi toiselle parisuhteessa tehdä on pettäminen. Ja hän lupasi yrittää. Illalla kestin ilman häntä häiritsemättä, mutta aamyöllä taas heräsin ja menin kysymään, eikö millään meidän jutulla ollut enää väliä. Itkin vain.

Hän ilmoitti, ettei tule seuraavaksi yöksi kotiin, koska heillä on työpippalot ja minä vain odottaisin koska hän tulee - sen naisen luota. Sinänsä fiksua. Perjantaiaamuna soitin hänelle ja olin taas hysteerinen. Hän ilmoitti, että hänellä on vuokrakämppä, jonka oli saanut eilen, ja muuttaa viikon päästä pois. Hän ei tule enää yöksi kotiin, vaan on vanhemmillaan yöt. Luhistuin taas.

Kaiken tämän jälkeenkin - vaikka hän on kohdellut viimeisen kuukauden minua kuin roskaa, yhä rakastan häntä, haluan hänet takaisin. Menetin kerralla parhaan ystäväni ja parisuhteeni. Enkä tiedä, miten selviän tästä?