Jos olisin ollut erilainen, näin ei olisi käynyt. Meidän suhde meni kai alusta alkaen pieleen mun takia. E lähti lomalle pari kuukautta yhdessä olomme jälkeen. Itse olin kokenut kuukautta ennen pienen tapaturman, ja olin Helsingissä tosi yksinäinen. Töissä ei ollut työyhteisöä ja töitäkin siinä joulukuun alussa ei oikein ollut. Oltiin oltu tosi tiiviisti yhdessä ne pari kuukautta ja E halusi olla kanssani vielä edellisen yön kun lähti ja tulla reissusta suoraan luokseni. Halusin puhua E:n kanssa päivittäin pitkiä puheluita. E ei olisi halunnut. Häntä oli ahdistanut ne puhelumme, häntä oli ahdistanut. Tiedän, että oikeastaan pakotin hänet niihin, vaikka hän olisi sanonutkin, ettei halua puhua niin pitkään. Painostin. Tämä oli kai ensimmäinen juttu, mikä oikeasti epäonnistui. Itse olin aika alamaissa joulua edeltävän ajan, mikä muuttui kunnon masennukseksi keväällä. Eihän se suhteelle hyvää tee. E:tä ahdisti mun paha mieli, mua masensi yksinäisyys, epäselvä työtilanne, työyhteisön puute töissä ja sairastelu. Itkin ehkä päivittäin, miksi toinen olisi sitä kestänytkään. Sanoin inhottavia asioita. Sanoin, että hän vie ilmon harrastuksestani. Olin pahalla päällä, kun hän olikin yhtäkkiä parempi kuin minä eräässä asiassa, missä olin vielä edellisellä kerralla päihittänyt hänet. Riideltiin, minä huusin, hän ei kestänyt.
Sitten tapahtui jotain, millä taisi olla todella kauaskantoiset seuraukset. Hän oli viemässä minut tapaamaan ensimmäisen kerran ystäviään. Aikataulut menivät pahasti solmuun ja meille ei sitten lopulta ilmoitettu, että he olisivat puoli tuntia myöhässä. Soitimme, ja he ilmoittivat olevansa vasta tulossa. E antoi minun päättää jäädäänkö vai lähdetäänkö. Luulin, että häntäkin ketutti ihan kunnolla. Sanoin, että hänen pitäisi päättää, hänen ystävänsähän olivat kyseessä. E kuitenkin sanoi taas, että minun pitää päättää. Päätin, ettemme jää odottamaan, vaan lähdemme kotiin. Kotimatkalla E:n ystävä kuitenkin soitti ja haukkui hänet täysin meidän ohareistamme. Suutuin E:n ystävälle todella! Miten hän kehtaa haukkua E:n, kun itse olivat ilmoittamatta reilusti myöhässä! Olisin halunnut puolustaa E:tä. E ei antanut minun tehdä niin. Olin E:lle vihainen, että miten hän antaa kohdella itseään. Meille tuli riita. Tätä asiaa ei selvitetty oikein koskaan meidän välillämme. E selvitti sen ystävänsä kanssa, mutta se ei kuulemma kuulunut minulle. Tämän jälkeen E ei enää oikein halunnut minun tapaavan ystäviään. Hän ei uskaltanut puhua heille minun läsnäollessani. Hän alkoi pelkäämään minua enemmän ja enemmän. Surettaa, että siitä, että halusin puolustaa E:tä minun mielestäni häntä kohtuuttomasta syytöksestä kasvoi iso peikko välillemme. Ehkä jos näin ei olisi käynyt, ei suhteemme olisi mennyt pieleen. Miksen suostunut jäädä odottamaan (E olisi sitä kuulemma oikeasti halunnut, mutta mistä minä tiedän, jos ei sano!!!).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti