E tulee käymään keskiviikkona. Hakemaan jotain kirjojaan ja tietokonettaan. Ja tuomaan paperin asunnonvälityssopimuksen jatkosta allekirjoitettavaksi (välittäjähän siis vaivautui lähettämään sen mailin, missä sopimus oli, ihan vaan E:lle ja kaikkea muutakin säätöä tässä on ollut asian tiimoilta). Niin, mutta mua pelottaa tuo tapaaminen. En ole tavannut E:tä neljään kuukauteen. En ole tavannut häntä sen jälkeen kun oli varmaa, että ovat sen toisen kanssa virallisestikin yhdessä (se toinen lienee muuten saanut jo avioeron, joten onnea vaan!).
Pelkään, että skitsahdan. Pelkään, että romahdan. Pelkään, että käyttäydyn taas kuin hullu. Pelkään. Vihaan jo valmiiksi keskiviikkoa.
Perjantaina tulee muuten kuluneeksi jo puoli vuotta erosta. E ja se toinen ovat olleet yhdessä (ainakin epävirallisesti) jo seitsemän kuukautta, ehkä jopa kauemmin.
Tänään pelottaa pitkästä aikaa se, että saanko unta.
Todella paljon tsemppiä huomiselle! Pystyt kyllä siihen. Kun minun piti mennä pankkiin exän kanssa pari kuukautte eron jälkeen, olin aika hermona. Lopulta pystyin olemaan ihmisiksi ja rauhallisesti, vaikka vähän tärisinkin. Olet vahva nainen. Suhtaudut vain tyynen välinpitämättömästi ja jos alkaa tuntua pahalta, voit aina kääntyä pois ja kaivella keittiön kaapeista muka jotain tai käydä kylppärissä puhaltamassa. Selviät siitä vierailusta ja saatat jopa yllättyä itsekin, kuinka normaalisti pystyt käyttäytymään E:n seurassa.
VastaaPoistaJuuri samaa suosittelen, että keräät kaiken voimasi ja olet asiallinen ja viileä. Mun eksäni muutti ainakin omaa käytöstään hurjan ystävälliseksi ja jopa flirttaili (?) kun olen ottanut sen linjan, etten näytä mitään poikkipuolisia tunteitani, vaan päinvastoin olen ystävällinen ja näytän siltä, kuin koko uusi suhteensa ei aiheuttaisi minulle mitään ongelmia. Sinäkin pystyt siihen. Raivoat sitten lähdettyään jollekin ystävälle, tai tänne. Se on sitä hiljaista "kostoa" joka on ihan inhimillistä, että hän luulee sinun selvinneen voittajana tästä koettelemuksesta. Sillä jos hän on ihminen, eikä psykopaatti, niin syyllisyys ja omatunnontuskat (ja mustasukkaisuuskin silloin, kun suhde alkaa pettämisellä) kyllä estävät sitä ultimaattista onnen tunnetta uudessa suhteessa. Vain 2 prosenttia uskottomuudella alkaneista suhteista kestää, eli todennäköistä on että hänen elämänsä muuttuu paljon surullisemmaksi, kuin sinun.
VastaaPoistaHyviä neuvoja molemmilla. Ei se nyt ihan näinmennyt, mutten raivonnutkaan, joten oikeastaan meni ihan hyvin.
VastaaPoista