14. Luottamus

Kolmas yksinäinen viikonloppu putkeen... Jostain kumman syystä tämä viikonloppu on mennyt paljon paremmin kuin edellinen, vaikka olen tehnyt paljon vähemmän ja en ole oikein voinut edes urheilla. Olen kyllä saanut aikaiseksi pakattua taas pari laatikkoa (pakkaan valmiiksi tavaroita, joita ilman pärjään vaikka muuttoon menisi pitkäkin aika vielä, jotta muuttostressi pienenisi edes vähän), pessyt loputkin matot, siivonnut jne. Ehkä tämä on ollut helpompi viikonloppu, koska perjantai oli mukava töissä, ja töiden jälkeen vielä kotimatkaakin kuljin työkaverin kanssa, joten yksinäisyys ei alkanut jo perjantaina. Lisäksi puhuin eilen puhelimessa ja tänäänkin on samaa luvassa, joten en ole ehtinyt oikein edes haikailemaan :) Ensi viikonloppuna taas lähden kotiseuduille ja tiedossa on sosiaalista toimintaa moneksi päiväksi putkeen, joten mikäpä sen mukavampaa.

Sitten taas Fisheriin. Tässä Fisherin luvussa, joka liittyy luottamukseen, puhutaan ensin erilaisista suhdetyypeistä. Suhde voi olla suhde, missä nojataan toisiin, eli ollaan riippuvaisia, toisaalta se voi olla myös tukahduttava, jossa todetaan esimerkiksi, ettei voi elää ilman toista jne. Toisaalta suhteessa toinen voi pitää toista jalustalla tai suhde voi olla ns. isäntä-orja suhde. Toisaalta on selät vastakkain -suhde, jossa nojataan toiseen, muttei kuitenkaan katsota samat suuntaan tai sitten on marttyyri-suhde. Onneksi lopuksi kuvataan vielä terve suhdekin!

Minun ja E:n suhde oli varmaan vähän kaikkia noita epäterveitä suhteita. Tunnustan vihdoin, että olin E:stä ja hänen hyväksynnästään riippuvainen, toisaalta alussa tukahdutumme toiselle ja E piti selvästi minua jalustalla. Jossain vaiheessa hän myös totesi olevansa minun orjani (mitä hieman kyllä ihmettelen, en ainakaan kokenut toimivani näin, mutta ehkä hän koki, toisaalta ehkä tämä oli taas marttyyriuta). Selät vastakkain suhteessa olimme lopussa (Fisherkin toteaa, että monet ovat tässä tilanteessa juuri ennen eroa) ja itse koin olevani E:n kanssa marttyyrisuhteessa, E:hän osasi ihan mahdottoman hyvin olla se marttyyri, mikä on todella inhottava keino syyllistää toista täysin.

Luottamus on tärkeä asia. Eron - ja erityisesti petetyksi tulemisen jälkeen - toiseen luottaminen ei ole helppoa. Tiedän, että tämän kokemuksen jälkeen minun on varmasti vaikea luottaa toiseen. On kuitenkin uskallettava. E oli poikkeustapaus, häneen ei voinut luottaa monessakaan asiassa. Ympärilläni on kuitenkin monia hienoja esimerkkejä ihmisistä, jotka ovat luotettavia, kaikki ystäväni esimerkiksi! He ovat jotain ihan muuta kuin E, jolle nyt lupausten antaminen merkitsi vain sanahelinää ja joka katsoi olevansa oikeutettu tekemään asioita, mitä hän ei muilta sallinut. Onneksi en joudu enää kestämään sitä, minun oikeustajuni oli joskus todella pahasti koetuksella E:n kanssa.

Vielä muutama sana luottamuksesta Fisherin ulkopuolella. Niin, olen ehkä puhunut ristiriitaisesti luottamuksestani E:hen. En luottanut ja toisaalta luotin. Minä tosiaan luotin siihen, ettei E koskaan pettäisi tai tekisi väärin ns. isoja asioita. Toisaalta,  pienissä asioissa hän osoittautui täysin epäluotettavaksi ja aina tällaisen tapauksen jälkeen kesti hetki, että luotin häneen näissä asioissa. No, sitten tuli taas seuraava vale jne. Inhottavaa oli, että E syytti minua siitä, että minä en luota häneen. Hän oli juuri jäänyt valheesta kiinni ja sillä sekunnilla minun olisi kuitenkin pitänyt luottaa häneen! Argh. Ja entä se, että hänen mielestään ratkaisu siihen, ettei hän pitänyt lupauksiaan oli se, ettei enää lupaa minulle mitään, eikä suinkaan se, että olisi pitänyt lupauksensa - tai edes yrittänyt sitä kovasti. Voi morjens, sanon minä, miksi ihmeessä en lähtenyt aiemmin? On vain nyt hyväksyttävä se seikka, että E:n kanssa arvostelukykyni petti. Hän ei ollut luottamukseni arvoinen, mutta se ei tarkoita sitä, etteivät muut ihmiset voisi olla.