maanantai 1. syyskuuta 2014

Numero 8

Lounastreffit. Sinänsä hyvä, että joka päivä on pakko joka tapauksessa syödä ja on hyvä tekosyy lähteä pois ajoissa, kun töihin pitää palata. Huono sinänsä, että missaa työkaverien mahtavan lounasseuran, syy miksi en kovin mielelläni näihin suostu. No, mutta koska molempien työpaikat olivat samalla suunnalla, niin eiköhän tämä nyt kerran mennyt. Niin, olin saanut aika erilaisen kuvan kirjoitellessa tästä(kin) henkilöstä. No, hän oli aika tavallinen tyyppi, mutta eipä kyllä mulle sopiva ollenkaan ja olo hänen seurassaan oli melkoisen vaivautunut ja tuskallinen joten ei jatkoon. Joo, nyt voitte sanoa, että olen nirso jne ja pitää laskea rimaa ja mitä näitä kaikkia asioita nyt olenkaan saanut vuosien saatossa kuulla, mutta jos toinen ei tunnu yhtään kiinnostavalta, niin en minä sellaisen henkilön kanssa ala väkisin mitään yrittämään. Sieltä parisuhteesta on hyvä antaa toiselle treffailuvinkkejä, jos on itse käynyt treffeillä vuosia sitten, jos sitäkään, eikä tiedä mitään nettideittailusta. Sitapaitsi, nytkin olen käynyt treffeillä miesten kanssa, jotka eivät kirjoittelun aikana tuntuneet ehkä omimmilta, mutta ihan ok:ltä, joten mielestäni en ole nirsoillut. Pitäisi ehkä luottaa siihen omaan vaistoon, koska ne, jotka kirjoittelun aikana ovat tuntuneet kiinnostavimmilta, ovat olleet mielestäni kiinnostavimpia (mutta he eivät sitten olleet kiinnostuneet musta sitten ollenkaan :) Joo, mutta yhdet treffit lähempänä treffailun hylkäämistä, neljät tuskalliset treffit suostun vielä kärsimään, mutta jos niistäkään yksikään tapaaminen ei ole edes ok (ei siis tarvitse johtaa mihinkään), niin sitten luovutan ainakin hetkeksi tai vaihdan treffi-sivustoa tai jotain.

5 kommenttia:

  1. Joo, toi on ihan totta, että voisihan se ei -niin- kiinnostavakin olla lopulta kiinnostava. Tätä olenkin miettinyt, että olisiko sittenkin pitänyt tavata se numero 4 uudestaan, koska hänessä ei ollut mitään sellaista vaivaannuttavaakaan, ei vain tuntunut miltään. Nää loput sitten ovat olleet jo aika lailla kammottavia (ei siis ihmisenä vaan sellaisia, että olo oli tosi vaivautunut ja sellainen, että koska täältä pääsee pois), ja heitä nyt en todellakaan suostuisi tapaamaan uudestaan.

    On tämä niin vaikeaa. Ehkä munkin pitäisi vaan keskittyä yksinoloon??? Luulen, että keskittyisinkin, jos voisin harrastaa mun lempiharrastuksia tms. nyt se vaan ei ole mahdollista. No, treffailen nyt ainakin neljä kertaa :)

    En oo varmaan muuten koskaan sanonut, mutta tosi kiva kun kommentoit ja kuulumisiasi on mukava kuulla myös.

    VastaaPoista
  2. Harrastukset on kyllä tärkeitä, minä onneksi olen pystynyt jatkamaan liikuntaharrastuksiani. Mutta se ei kyllä ihan riitä, kaipaan jotain muutakin elämääni, sellaista harrastusta jossa voisi tavata muitakin ihmisiä. Vaikka olen aika introvertti ja viihdyn itsekseni, niin yksin asuessa tulee liian yksinäinen olo, jos kaikki harrastuksetkin on sellaisia, joissa on yksin (kuten lenkkeily, jooga, lukeminen yms).
    Viime kesänä kokeilin golfia, mutta se ei ihan napannut, ainakaan juuri tällä hetkellä. Tänä syksynä aion kokeilla vapaaehtoistoimintaa, se on aina kiinnostanut ajatuksena, mutta olen ajatellut, ettei sellaiseen ole aikaa enkä tahdo myöskään sitoutua mihinkään kovin aikaa vievään asiaan. Mutta kokeilen nyt SPR:n ensiapu- ja valmiustoimintaa, se ei vaikuta liian sitovalta ja ainakin ajatuksen tasolla se kovasti kiinnostaa. Sitä paitsi tahtoisin oppia jotain uutta, eikä minulla ole mitään ensiapu tms. taitoja ennestään, joten tässä on vähän haastettakin. EA1 kurssin ehdin jo käydä ja tykkäsin, nyt olen ilmoittautunut ensiapuryhmään, jossa noita taitoja harjoitellaan säännöllisesti ja jonka kautta saa lisäkoulutusta. Toivottavasti tykkään, mutta jos ei jostain syystä tämäkään nappaa, niin pitää keksiä jotain muuta.
    Onnea sinulle treffeillesi! Nettideittailu vaatii kärsivällisyyttä, se on ihan tuurista kiinni, tuleeko se kiinnostava ihminen vastaan vai ei. Ehkä helpottaisi, jos ajattelisi niin, että vaikkei netistä ehkä sitä elämänkumppania löytyisikään, niin voihan sieltä löytyä uusia tuttavia/ystäviä? Ettei hakisi pelkästään sitä ”kemiaa” jonkun kanssa, vaan riittäisi jos toisen kanssa olisi mukava olla ja jutella?
    Vaikka ei sellaisiakaan ehkä ihan helposti löydy, netissä pyörii niin monenlaisia ihmisiä, ja tuollaisessa tilanteessa pitäisi varmaan heti tehdä selväksi, että ollaan vaan kavereita, ja kummankin pitäisi olla asiasta samaa mieltä. Ja kummallakin pitäisi olla elämässään tilaa myös uusille kavereille, eihän kaikilla sellaista ole, vaan halutaan nimenomaan löytää se elämänkumppani.
    Odottelen raporttia seuraavista treffeistäsi, toivottavasti ovat mukavampia kuin aiemmat . Hyvää syksyn jatkoa!
    t. T

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä pystyn kyllä uppoutumaan urheiluharrastukseeni niin, etten tarvitse oikein edes muuta. (no toki ystäviä, mutta niitähän mulla on). Ikävä kyllä oon saanut aika huonoja uutisia lääkäriltä tällä viikolla ja voi olla, että mun harrastus on entinen harrastus :( Pitäisi keksiä uusi, olen yrittänyt jo kyllä vuoden ajan keksiä, mitä tekisin, mutten ole keksinyt. Haikailen vain sen mun lepiharrastuksen pariin koko ajan.

      Joo, kärsivällisyyttä tää kyllä vaatii. Jos porukka olisi keskimäärin sellaista kuin numero 1, eli vaikkei kiinnostakaan, niin mukavasti voi viettää pari tuntia jutellen, niin ei varmaan turhauttaisi näin paljoa mutta kun ei niin ei. No, joskus aikanaan kun nettitreffailin, niin eräs kandidaatti mm. alkoi laulamaan keskellä Stockkan kahvilaa, että ei tämä ihan nyt niin paha ole kuitenkaan ollut :)

      Ja hei, mä olen itse asiassa tapaamassa yhden henkilön enemmän kaverimeiningillä perjantaina, ei siis mitään kahvittelutreffejä vaan ollaan sovittu, että voitais pelata. Onpas hauskaa :)

      Hyvää syksyä sullekin

      Poista
  3. Hei oon käyny ehkä tuhannet treffit ja jissain vaiheessa ihmistuntemua nousee sen verran että tietää ketä kannattaa treffata. Mä sanoisin taas että kannartaa nostaa rimaa siinä kenen kanssa menee. Muuten tuhlaa vain omaa aikaansa ja tulee se fiilis ettei oo ikiiiinä ketään hyvää. Mikä ei ole totta. Kannattaa koittaa tota tinderiä. Se on oikeasti helppo. Vaikka et olisi pinnallinen niin niinkuin treffeilläkin sen tietää heti onko jotain vai ei. Tsempit!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onnekseni mun puhelimeen ei saa tinderiä :) Ja joo, ei ehkä pitäis sopia treffejä henkilön kanssa, joka on epäilyttävä jo etukäteen...

      Poista