17 Sinkkuus

Fisherin kirja alkaa vetelemään viimeisiään ja enää muutama luku jäljellä. Sinkkuus- luku ei ole minulle mikään kovinkaan suuri kynnyskysymys. Ennen E:tä olin pitkään sinkku ja olin jotenkin ajatellut, että sinkuksi jäänkin. Pärjään todella hyvin itsekseni ja viihdynkin (ihan eron jälkeenhän näin ei ollut, mutta pääsin melkoisen pian taas moodiin, jossa pärjäsin ja viihdyin). Nykyään osaan jopa sanoa itseäni sinkuksi - ensimmäiset kuukaudet en edes oikein ymmärtänyt, että näin se tosiaa on - olen yksin ja E ei tule takaisin.

Sinkkuudessa on puolensa. Ei tarvitse pahoittaa mieltä E:stä, miettiä, koska voisimme tehdä jotain yhdessä, koska hänellä olisi minulle aikaa jne. Voin tehdä, mitä haluan ja koska haluan - vaikka käydä treffeillä :) Toki en haluaisi loppuelämääni yksin olla, mutta jos ei treffeillä natsaa, niin sitten ei natsaa ja hei, älkää nyt oikeasti kukaan sanoko, että kyllähän sä voit löytää sen oikean vaikka kaupasta. Niin, toki kaipaisin ihmistä, jonka kanssa jakaa arkea, matkustella jne., mutta en minä täälä ihmissuhteen perään iltaisin itke, enkä enää eronkaan, mulla on muut murheet.