Miina tuossa kommentissa jo kyseli, että miten edellisen postauksen seiskan kanssa kävi. Päivitetään nyt siis tilanne.
Eli kuudennelle vastasin, että ei nähdä ja se tuli käsiteltyä kivasti, sain kiitos, hyvää jatkoa viestin, eli asia kunnossa.
Seitsemäs mies sitten... No, eipä hänestä mitään sunnuntaina kuulunut, mikä olikin vähän odotettavissa. Laitoin sitten itse maanantaina viestiä. Tämän jälkeen alkoikin sitten jo naurattaa oikeastaan. Mies vastasi että hänellä oli ihan kivaa, mutta ikäero on liian suuri!! Olin kuin puulla päähän lyöty. Mies oletettavasti tiesi ikäni jo ennen kuin menimme treffeille, treffeillä iästä ei puhuttu mitään. Toki hän on voinut kaivaa treffien jälkeen LinkedIn- profiilini ja laskea iän sieltä, mutta jotenkin oletan hänen kysyneen ystävältäni ikääni jo aiemmin (treffien jälkeen näin ei ollut tapahtunut). Jos siis ikäero oli liian suuri alunperin, niin miksi lähti treffeille? Ikäeroahan oli kolme vuotta (eli sama kuin meillä oli E:n kanssa), mikä tällä iällä ei mielestäni ole edes kovinkaan suuri ikäero. No, tämä juttu siis päättyi tähän ja olen vieläkin hieman epäuskoinen, että tämä olisi oikea syy, mutta ehkä se sitten oli :D
Sunnuntaina kävin myös yksillä treffeillä (oh no, kolme vuotta nuoremman miehen kanssa ;) ja mies oli tosi mukava, ja mikä parasta, ajoissa! Olemme sopineet näkevämme toisen kerran, mutta mies vaikuttaa kyllä itse varsin passiiviselta ja on myös tosi kiireisen oloinen, mikä huolestuttaa itseä kovasti. Haluanko miehen, jolla ei ole edes aikaa olla kanssani, ja joka vastaa viesteihini todella pitkällä vasteajalla (puhutaan siis päivistä). Jotenkin kai mietin sitä 31:n passiivisuutta, että onko mies nyt samaa kastia. Täytyy miettiä, jos nyt saadaan ylihuomenna tapaaminen aikaiseksi (koska mies ei ole vastannut kysymyksiini, että missä tavattaisiin jne...), että mikä on meininki. Niin ja ei kai tällaista nyt edes pitäisi pohtia, kun mistä minä tiedän, onko mies edes kiinnostunut minusta.
Muuten treffirintamalla on todella hiljaista, miehet Tinderissä vaikenevat.
PS. Ystäväni puhelimessa kertoi, että vaikka selvästi onnellisuustasoni ei ole yhtään sen parempi kuin ollessani 31:n kanssa, niin en kuulosta yhtä ahdistuneelta kuin silloin, eli kuitenkin ollaan tultu eteenpäin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti