Hiljaiseloa ja päätöksiä

Elämässä on ollut aika hiljaista viime aikoina. Sunnuntaina sentään tapasin uudestaan kahdeksannen treffikumppanini, ja edelleen viihdyttiin toistemme seurassa niin, että kun kello alkoi lähennellä kymmentä, oli vain pakko lähteä. Huomenna nähdään taas ja odotan innolla. Ei tässä nyt mitään ole siis vielä tapahtunut, halattu on treffien päätteeksi, enkä oikein saa selvää miehestä. Treffien jälkeen ei olla pahemmin viestitelty kuitenkaan.

Koska en nyt koe edes oikein tapailevani miestä, olen sopinut parit muutkin treffit. Sekä tänään, että sunnuntaina olisi edessä sovitut tapaamiset, joilta en kyllä odota oikeastaan yhtään mitään. Erityisesti tämän päivän treffeille ei huvittaisi mennä yhtään, mutta mennään nyt pariksi tunniksi turisemaan.

Muuten olen miettinyt elämääni kokonaisuudessaan. Olen tajunnut, että on aika helppoa ajautua parisuhteeseen, jossa vastavuoroisuus on vähän niin ja näin ja jossa siedän toiselta huonoa kohtelua, kun toimin samalla periaatteella muissakin ihmissuhteissa. Tämän vuoksi olenkin päättänyt, että ne kaverisuhteet, joissa ei ole vastavuoroisuutta saavat puolestani siirtyä sinne tuttu-kategoriaan. En tee mitään kavereilla, jotka eivät vastaa viesteihin, jotka eivät koskaan viestitä, soita saati sitten pyydä minua minnekään ja joissa yhteydenpito on vain minun vastuullani ja joita minä tekohengitän. Ymmärrän, että ihmisillä on kiire, mutta ystävyys ei tarvi isoja, paljon aikaa vieviä juttuja nykyisen sähköisen viestinnän aikakaudella. On aika päästää joistakuista ihmisistä vain irti. Päätös ehkä tekee elämästäni surullisempaa ja yksinäisempää aluksi, mutta se mahdollistaa sen, että elämääni mahtuu ihmisiä, joilla olisi minullekin aikaa.