Oonhan mä tässä edellisen, joulukuun alun katsauksen jälkeen käynyt treffeilläkin.
Numero 12. Tällainen oli, mutta en halua tästä tänne kirjoittaa, koska tiedän henkilön eksyneen tähänkin blogiin.
Numero 13. Mies nyt ei mitenkään ihmeelliseltä vaikuttanut viestitellessä, mutta jostain syystä lupauduin käymään kahvilla, asuttiinhan ihan lähekkäin, joten vaivaa ei pahemmin tarvinnut nähdä. Enkä kyllä nähnytkään, vaatetuksen tai meikin suhteen jaksoin panostaa alle kymmenen minuuttia. Miehen kanssa oli ihan kiva jutella, häntä ei nähtävästi kiinnostanut, mutta osasi liueta treffeiltä niin taitavasti, etten edes tajunnut, että hän halusi pois (siis pointsit kotiin). Kerran otti sen jälkeen yhteyttä (varmaan kymmenen päivän päästä), mutta mulla oli jo sinä päivänä menoa ja sen jälkeen en ole hänestä kuullut - no, eipä tuon niin väliäkään.
Numero 14. Jos muiden kanssa olen katsonut vain käyväni treffeillä, niin tämän kanssa päästiin ihan tapailuasteelle (en mä näistä virallisista jutuista tiedä, mutta itse ajattelen, että ehkä kolmansien treffien jälkeen kyseessä lienee tapailu, ja tapailu sitten muuttuu seurusteluksi jossain vaiheessa tai sitten lopahtaa pois). Huono ajoitus mun elämässä päätti tämän jutun, kun itse en enää pystynyt (kaikki nämä asuntosäädöt ja sitten muut yleiset elämän kiireet tekivät tapailun itselleni mahdottomaksi ja sitten en kai vain pitänyt hänestä tarpeeksi, kun en ollut valmis tekemään järjestelyjä asioiden suhteen, kliseisesti voisin todetan, että hänessä ei ollut mitään vikaa, minussa oli). Mies oli mukava ja hänen kanssaan oli tosi helppo olla ihan ensi sekunneista lähtien. Sellaista tunnetta en muista kokeneeni pitkään, pitkään aikaan. Ylipäänsä sellaisia henkilöitä ei monia oikein ole. Ikävä kyllä myös ajoituksen on osuttava nappiin näissä miesjutuissa ja tämäkin sitten päättyi ennenkuin kunnolla alkoikaan - positiivinen kokemus silti jäi, on vielä miehiä, jonka seurassa voin ihan vaan olla. Niin ja miehille vinkki, tämä mies sai ekojen treffien jälkeen täydet pisteet, kun kysyi toisille treffeille - hän totesi, että minä olen ainakin kovin viehättävä. Siinä oli ihan kunnon kohteliaisuus - ei mikään ylitseampuva, mutta juuri sopiva - minä tykkäsin.
Tällä hetkellä kaikki mies/tapailu/tinder/treffikuviot ovat jäissä. Nyt en pysty, ehdi, enkä haluakaan. Joudun näkemään E:n ekaan kertaan seitsemään kuukauteen perjantaina ja vielä toisen kerran sitä puolentoista kuukauden päästä, mikä varmaan ei ole kovinkaan miellyttävä kokemus. Sitten kun nämä asuntojutut ovat ohi, voin harkita taas ehkä, jos kiinnostaa. Viihdyn kuitenkin ihan hyvin yksin. Kerran kolmessa viikossa yksinäisyys hajottaa, mutta se on ihan ok. Parin kuukauden päästä olen omassa kodissani ja toivottavasti viihdyn siellä mainiosti.
Yhtä asiaa olen kyllä ihmetellyt viime aikoina ihan tosissani. Miehistä, joita olen nyt viime aikoina tavannut, lähes kaikki ovat ihastuneet minuun ainakin jollakin tasolla, monet ihan kunnolla (tai ainakin näin olen tulkinnut niistä, jotka eivät ole näin suoraan sanoneet ja on minulle näin sanottukin). Tilanne on minulle varsin uusi, koska en ole koskaan ollut varsinainen miesmagneetti. En toki ole sitä edelleenkään - ulkonäköni ei riitä sellaiseen - mutta ne, jotka minuun tutustuvat kasvokkain, jostain kumman syystä kyllä pitävät minusta ihan kunnolla. Olen ollut melkoisen ymmälläni tästä asiasta. Olen toki muuttunut vuosien saatossa varmastikin parempaan suuntaan, mutta silti... Tai ehkä nyt vaan on osunut minun tyyppisten miesten rypäs treffeille, toivottavasti sitten myöhemminkin :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti