Lähtölaukaus

Viime vuonna ystäväni kertoi oman eronsa jälkeen vieneensä eron vuosipäivänä töihin kakkua sen syytä enemmän kertomatta ja totesin, että minäkin voisin erokakun leipoa. No, se unohtui, eikä tuntunut edes tarpeelliselta. Eroon liittyen kuitenkin vein töihin shampanjapullon. Olin vannonut, että kun asunto on myyty, ostan pullon lempishampanjaani sen kunniaksi. Koska en halunnut olla yksinäni aivan tillin tallin, kannataisi se viedä vaikkapa töihin ja tuhota yhdessä. Vihdoin tuo kauan odotettu päivä sitten koitti viime keskiviikkona ja asunto myytiin! Tappiota tuli, mutta selviän siitä. Keskiviikon leijuin lähes pilvissä onnesta, pääsen kohta ihan omaan kotiini!!! E toki onnistui pilaamaan senkin ilon, ja viikolla oli jäänyt kiinni valehtelusta jo aimmin jälleen kerran (siis miksi ihmeessä hänen pitää vieläkin valehdella, en ymmärrä??), mutta jälleen on hyvä fiilis. Toisaalta on vähän surku. Tämähän on minun kotini ja minun on täältä lähdettävä.

Viime päivät ovat olleet varsin hektisiä, mutta niinpä siinä vain on käynyt, että parin kuukauden päästä asun ihan omassa kodissani, jonka sijainninkin jo tiedän. Tänään rekrytoin jo kolme muuttoapuakin, joten eiköhän muuttokin saada hoidettua. Onneksi mulla on hyvin aikaa muuttaa. Aloitin toki jo pienimuotoisen pakkailun. Irrotin verhot pestäväksi. Silloin tuli suru. Verhot tekevät kodista niin paljon kodikkaamman. Nyt täällä on ihan eri näköistä. Se on niin lopullista. Lähtö unelma-asunnosta, jollaista en enää koskaan saa. Monet ovat minulle sanoneet, että en voi sitä tietää. Mutta minä tiedän. Tällaista en saa enää koskaan, en saa enää koskaan sitä omaa unelmakotiani, sillä mikään ei tunnu samalta kuin se ihan ensimäinen koti - ja ai että tämä on ihana. Uusikin on kiva, mutta erilailla, siitä puuttuu ne pari unelmaelementtiä, joita en voi yksinasuessani koskaan saada.  Samalla tuli myös pieni häpeä. Se häpeä, mitä kai useimmat eronneet tuntevat. Minä epäonnistuin. Siis minä. E onnistuu parastaikaa sen toisen kanssa (kai, mistä minä tiedän). Ja minä jatkan epäonnistuneena elämääni. Mutta enhän minä epäonnistunut yksin. Lisäksi minä en ole elämäni loppuun asti ihminen, joka on pettänyt toisen luottamuksen, joten toisissa asioissa minä en epäonnistunut. Lisäksi minun ei tarvinnut valehdella parisuhteessani. Minä onnistuin olemaan rehellinen - toinen ei.