Fisher alkaa olla lopuillaan. On viimeisen luvun läpikäynnin aika. Luku puhuu vapaudesta! Siitä kun voi tehdä mitä vaan. Suru, viha, syyllisyys ja rakkauskin E:n kanssa ovat taaksejäänyttyä elämää (no, ei vielä) ja olen siitä vapaa! Olen silloin vapaa E:stä. Ihanaa! Kun työ on tehty, olen valmis olemaan sinkku tai löytämään uuden rakkauden. Matka on ollut pitkä ja kivinen, takapakkia on otettu. Aina ei ole jaksanut ja nytkin on rankkaa. Jonain päivänä kuitenkin huomaan, etten ajatellut E:tä ja eroa ollenkaan (niitä päiviä on muuten ollut jo pari ja molemmat ihan viime aikoina!). Sitten tulee seuraava päivä ja kohta viikko, kuukausi. Silloin en elä enää menneisyydessä, siinä, mitä meillä E:n kanssa oli. Voin mennä kisoihin, nähdä siellä E:n ja sen toisen ja olla olematta vihainen ja minulle on ihan sama, ovatko he siellä vai ei. Tiedän, että se päivä vielä tulee ja silloin olen vihdoin vapaa tästä erosta!
Olen nyt kahlannut Fisherin läpi pari kertaa ja kirjoitellut tänne omia ajatuksia luvuista. Se, että olen näin tehnyt, ei tarkoita, että olisin valmis eron kanssa, mutta paljon valmiimpi olen kuin silloin kun Fisherin kirjan käsiini sain. Kirjan luku on useinkin rauhoittanut minua ahdistuksessa ja saanut itseni ajattelemaan, että selviän tästä ja kun olen selvinnyt, olen paljon tasapainoisempi ihminen kuin mitä olin E:n kanssa ollessani ja ennen sitäkin. Suosittelenkin kaikille eronneille ja eroa miettiville tuota Jälleenrakennus- kirjaa todella lämpimästi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti