Sieltä se sitten tuli: Loma. Se, mitä pelkäsin tossa keväällä vielä ihan kamalasti. Että miten pärjään ja kestän loman. Sain kuitenkin sovittua, että pidän vain viikon lomaa näin kesällä ja talvella sitten lisää. Viikkokin yksinään voi toki olla pitkä aika, mutta nyt minulla on tekemistä, kun lähden reissuun ulkomailla, paikkaan, missä asuin puoli vuotta muutama vuosi takaperin. Näen ne muutamat tutut, joita minulla sieltä on ja fiilistelen. Olen oikeastaan hyvällä mielellä. Tosi hyvällä mielellä! Mähän ihan olen odottanut tätä reissua!
No, E nyt ei taaskaan hoida mitään asioita, mitä on luvannut, mikä tietysti ärsyttää. Itse olen päättänyt alkaa käyttäytymään samalla tavalla, vaikka se hieman sotiikin arvojani vastaan, mutta en todellakaan aio vaan hoitaa kiltisti asioita, kun E lusmuilee. Ilmoitin siis hänelle ihan tämän. Niin, siis meidän yhteisen tilin lopettaminen ei toki onnistu vain minulta, vaan pitää saada E:ltä valtakirja. Sitä ennen E:n on kuitenkin käytävä konttorissa lakkauttamassa korttinsa, joka on tuohon tiliin liitetty. Yli kuukausi sitten tämän E:lle selitin ja hän lupasi tehdä tämän. Yllättäen ei ole tehnyt (kortti on alunperin tilattu mun kautta, joten näen sen omassa verkkopankissani). No, nyt kun E tosiaan katkaisi multa ne sähköt, oli tullut loppulasku (eli sähkösopimnus oli E:n nimissä, joten laskut menivät tietysti hänelle). Ilmoitin sitten, että en aio maksaa tuota E:lle ennen kuin hän on hoitanut tuon pankkiasian. No, E teki valtakirjan, kysyi, onko kaikki ok. Vastasin, että ei kun se kortti pitää lakkauttaa. No, E:stä ei kuulunut mitään. Kysyin sitten tällä viikolla, että mitä meinaa tehdä, etten tosiaan maksa laskua itse, enkä myös E:lle, ennen kuin hän on hoitanut nuo pankkiasiat. Sitten tuli viesti, että no kai hänen on sitten pakko käydä sielä konttorissa, hoitaa ensi viikolla, maksaa laskun nyt kuitenkin... Saas nähdä, onko tuo kortti ikuisesti sielä minun pankkitiedoissani. Ärsyttää, kun E ei suostunut lähtemään kanssani pankkiin silloin joskus tammi/helmikuussa, niin asia olisi jo hoidettu. Nyt sitten vänkään ja vänkään asiaa. Eihän tuolla muuten olisi väliä, mutta en minä halua nähdä joka kerta verkkopankissani yhteistä tiliä. Onneksi noita hoidettavia asioita ei enää ole montaa. Oikeastaan vaan asunto (no, pikkujuttu...) tuon tilin lisäksi.
No, tätä reissua ja lomaa ei E pilaa. Eikä mikään muukaan. Vihdoin olen päässyt siihen tilaan, että osaan ainakin vähän jo nauttia elämästäni. Ja sekös vasta onkin kivaa :)
Tuo loma kuulostaa hyvältä ja mukava kuulla, että olet onnistunut jo edes vähän nauttimaan elämästä. :) Tuohon tiliin liittyen, tiedän tunteen. Onneksi meillä meni pankkiasioiden hoitoa jahkaillessa vain vajaa kuukausi, kun olin tullut lopullisesti takaisin Suomeen. Mutta ei kyllä olisi halunnut/jaksanut yhtään pidempään katsella sitä yhteistä tiliä omissa pankkitiedoissa kuin mitä oli pakko.
VastaaPoistaJoo, loma teki hyvää. Jopa vielä enemmän kuin uskoinkaan. Ei mulla siis töissä mitenkään huonosti asiat ole ja niitä olisin jaksanut, mutta teki tosi hyvää päästä muualle ja vielä sinne jonnekin, missä vietin aikanaan mukavaa aikaa elämästä.
PoistaTekee muuten hyvää kuulla, että että muitakin voi ahdistaa tollaset tiliasiat, enkä vaan taas suurentele asioita. No, yhteinen tili näillä näkymin ei koskaan katoa, koska E nyt ei yllättäen ole tehnyt yhtään mitään tollekaan.
Meillä on yhteinen tili edelleen tyttären kuluja varten, mutta ei se ahdista, pakkohan meidän on yhteyttä pitää lapsen vuoksi. Vaikka lapsi jo melkein täysi-ikäinen onkin. Mutta mehän erosimmekin sovussa, joten tilannetta ei voi verrata sinun tilanteeseesi. (Tosin minä vaihdoin pankkia kun erosimme, joten yhteistä tiliä en aina nettipankkiin kirjautuessani näe. Toistaalta joudun pitämään siellä myös omaa tiliä ja nettitunnuksia, mistä tulee vähän kuluja, mutta eipä ne nyt maailmaa kaada, pari euroa kuussa).
VastaaPoistaMuuten minulla menee jo oikein hyvin, olen vihdoin saanut päästettyä irti exästä, enää en haikaile häntä takaisin, en minä ollut onnellinen siinä suhteessa enkä olisi ollut jatkossakaan, ellei asiat olisi muuttuneet paljon. Eikä ne olisi muuttuneet, en itsekään ole vielä ”kasvanut” tarpeeksi, saati exä, joka ei siihen ole edes panostanut samalla tavalla kuin minä. Nyt olen alkanut rakentaa omaa elämää, on kaikenlaisia uusia suunnitelmia jne, tuntuu ihan hyvältä. Yksinäisyyskään ei enää vaivaa, päinvastoin nautin siitä . (Olen kyllä tehnyt töitä sen eteen, että osaan arvostaa sitä, tai ei se oikeastaan ole ollut vaikeaa, mietin vaan että JOS olisin vielä exän kanssa, niin mitä tahtoisin silloin tehdä juuri nyt? Ja ainakin toistaiseksi vastaus on aina ollut, että tahtoisin tehdä sitä mitä sillä hetkellä teen, ja nimenomaan yksin, en exän kanssa). Uutta suhdetta en tahdo, en ainakaan vielä, tahdon ensin löytää iloin omasta elämästä.
Hyvää loppukesää ja syksyn jatkoa sinullekin, toivottavasti saatte nuo asunto- ja tiliasiat hoidettua!
t. T
Kiva, että sulla menee hyvin. Itse olen toivottavasti kasvanut ja nyt ainakin tiedän joitakin asioita, mitä en mieheltä halua. Olen myös tullut siihen lopputulokseen, että tämä kesä on kuitenkin ollut parempi kuin edellinen. Viime kesä oli pelkkää pettymystä, ja sen odottamista, että toinen uhraisi minulle vähän edes aikaa (joo, eipä tuo nyt niin fiksua ollut). Yksinäisyys ei haittaa minuakaan enää, ja muutenkin reilun viikon aikana on tapahtunut melkoinen muutos olotilassa. Reissu teki todella hyvää :)
Poista