Eilen mulla oli synttärit. Ne olivat oikein onnistuneet ja olin hetken oikeasti iloinen. Mun syntymäpäivä oli paljon parempi kuin edellinen, silloin E vei minut syömään. E vei aina lahjaksi syömään, kun ei se muuta keksinyt. Ravintola oli ihan kiva ja ruoka hyvää ja lahja hyvä, mutta meidän välillä oli jo särö. E oli jo satuttanut minua liikaa kesän aikana ja minä varmaan myös häntä. Me oltiin jo vaivautuneita ja meillä ei ollut enää yhteyttä, en enää tiennyt, mistä E:lle puhua, se oli vain jotain näytelmää.
Tämä syntymäpäivä sen sijaan oli iloinen. Aloitin aamun työmatkalla, johon yhdistin myös vähän liikuntaa. Vaikka mun polvi on tosi pahassa kunnossa, niin lääkäri käski yrittää lenkkeillä sillä pikkaisen ja niinpä aamulla juoksin sen kymmenen minuuttia ja nautin joka hetkestä, mä kun rakastan juoksemista. Tein lyhyemmän työpäivän ja menin salille. Salin jälkeen meillä oli työporukalla ohjelmaa, mentiin syömään mahamme täyteen kakkua kakkubuffettiin :) Porukka ei toki tiennyt, että mulla oli synttärit, sattui vain sopivasti eiliselle. Kakkubuffetissa tuli tietysti paha olo (söin 6 palaa kakkua, yksi työkaveri söi 12!!!), mutta jatkettiin vielä suolaisen ruoan pariin. Sain synttäripäivänäni vielä lempijuomaani kokista ja iltaa jatkettiin vielä sitten oluellekin. Lopulta kotiuduin mukavan illan päätteeksi kymmenen jälkeen ja kotona mua odotti monta synttärikorttia ja postissa on vielä joku mysteeripakettikin. Aloin itkemään - ilosta. Jos joku olisi sanonut mulle tammikuussa, että mulla olisi näin mukava synttäripäivä, niin en olisi ikinä uskonut, mutta niin se vain on, elämä on voittanut aika lailla. Vielä on paljon asioita, jotka vihastuttavat ja itkettävät, mutta ei enää joka tunti, päivä tai viikkokaan. Taidan sittenkin selvitä tästä erosta.
Kuulostaa hyvältä :). Minullakin taitaa olla tulossa kiva synttäripäivä, vanhojen työkavereiden (entisestä työpaikasta, jota ei enää ole olemassa) sovittiin tapaaminen ko. päivälle ja tilaisuuteen on ilmoittautunut jo useita kymmeniä ihmisiä. Ei siis mitenkään minun synttäreitä vietetä, sattui vaan sopivasti sille päivälle. On kiva, kun on jotain odotettavaa, yleensä olen ollut vähän masentunut synttäripäivänä, koska usein käynyt niin, ettei kukaan ole muistanut kun ehkä vasta iltapäivällä ohimennen onnitella. Itse olen synttäreitäni aina mitätöinyt, sanonut etten tahdo mitään enkä välitä niitä juhlia, ja ollut sitten vähän marttyyrinä kun näin on käynyt (yrittänyt toki näytellä muuta), joten ihan omaksi mokaksi tämän lasken. Toivottavasti tämä ero on opettanut minulle sen, että joskus tulevassa uudessa suhteessa osaan jo sanoa, mitä oikeasti tahdon eikä tarvitse vähätellä ja näytellä, etten välitä....
VastaaPoistat. T
Niin ja ehkä voisin lisätä tähän omia kuulumisia, en näistä asioista enää missään muualla puhukaan, päässyt jo yli sen vaiheen .
VastaaPoistaMinäkin olen jo päässyt yli pahimmasta erotuskasta, ja nyt kun en enää toivo yhteen palaamista exän kanssa, pystymme olemaan ihan hyviä ystäviä ja meillä on ollut jopa oikein mukavaakin yhdessä (asutaan lähekkäin ja töissäkin käydään samalla suunnalla, joten ollaan osittain palattu vanhaan kimppakyytiin jne). Yllättävän paljon riittänytkin juttua, avioliiton viimeisinä vuosina tuntui, ettei ollut mitään puhuttavaa ja oli lähinnä kiusallista, kun yritimme kaksistaan jotain tehdä. Ei tunnu hyvältä muistella niitä aikoja, miten kaikki olikin niin vaikeaa…
Nyt kun kumpikin tiedämme, että olemme vain kavereita eikä kummallakaan ole mitään sen suurempia odotuksia toiselta kuin muiltakaan kavereilta, on ihan erilainen fiilis. Voi olla ihan vapautuneesti toisen seurassa, olla oma itsensä, ei tarvitse näytellä eikä esittää, että kaikki on ihan ok, vaikka omassa mielessä mikään ei oikein ole ok. Meille taitaa sopia tällainen kaverisuhde paremmin kuin rakkaussuhde, ja me olimmekin vuosia kavereita ennen kuin aloimme olla yhdessä. Ehkä pystymme palaamaan siihen tilanteeseen, ei se mitenkään mahdottomalta tunnu.
En sitten tiedä, miltä se tulee tuntumaan, kun exä aloittaa rakkaussuhteen jonkun toisen kanssa, mutta ei se ainakaan ajatuksena enää kauhean pahalta tunnu, ajattelenhan jo että ehkä minullakin on joskus uusi suhde jonkun toisen kanssa. Elämässä pitää mennä eteenpäin. Ja kaikesta selviää, vaikka välillä asiat tuntuvatkin tosi vaikeilta.
Tällä hetkellä tuntuu tosi hyvältä
t. T
Kiva kuulla, että sulla menee jo kivasti. Niinhän se vain menee, että oikeasti se aika auttaa, vaikkei se siinä akuutissa erotuskassa siltä tunnukaan. Ja niin, kyllä mä ainakin olen iloinen, jos synttäreinä on edes jotain erikoista, tai saa edes niitä kortteja, vaikkei se nyt tietenkään enää aikuisena ole sillä tavalla tärkeää. Kai kaikilla on kuitenkin se tarve, että muut huomaavat ja huonioivat ja syntymäpäivä olisi siihen aika hyvä mahdollisuus.
VastaaPoistaOn myös tosi hyvä ja ihailtavaa, että olette exän kanssa taas kavereita. Itse en todellakaan pysty tähän, mutta enpä mä exän seuraa kaipaakaan. Nyt kun tiedän, millainen hän on oikeasti ihmisenä, olen vakuuttunut, etten todellakaan halua hänenlaisen ihmisen kanssa olla missään tekemisissä, jos ei ole pakko. Hän ei ota vastuuta tekemisistään ja anteeksipyyntö on mahdottomuus. Ei, en halua olla kaveri sellaisen kanssa, en ikinä, minulle löytyy tästä maailmasta paljon parempia ystäviä, olen siitä aivan varma.