Treffeillä

No, nyt on oltu treffeillä. Aika monillakin itse asiassa. Ohessa kertomusta ei niin onnistuneesta aloituksesta:

Numero 1. Vähän lenteli mahanpohjassa ennen kuin lähdin kotoa, kun enpä ole treffeillä vähään aikaan yllättäen käynyt. No, tavattiin ja mentiin syömään. Aika pian kyllä ainakin itselle selvisi, että eipä taida olla ihan mun tyyppiäni tämä mies, mutta hänen kanssaan oli ihan mukava jutella, joten olipahan ruokaseuraa. Parisen tuntia kuitenkin juteltiin, sitten lähdettiin omille tahoillemme. Mies alkoi siinä ruokapaikasta poistuessamme selittämään, että kyllä sen tietää heti ensimmäisellä sekunnilla, että voiko tästä tulla jotain vai ei. Meinasin siihen todeta, että hei, ei paineita, ei muakaan kiinnosta, ei sun tarvitse selitellä, mutta totesin sitten vaan, että joo. No, mies halasi (miksi, jos ei kiinnosta??) ja sanottiin moi. Ihan hyvä fiilis silti jäi, vaikka kyllä yhteisymmärrys siitä, että kumpaakaan ei kiinnosta oli varmaan aika selvä ihan heti aluksi.

Numero 2. En oikeastaan edes tiedä, miksi lähdin tämän henkilön kanssa treffeille. Ärsytti jo etukäteen. Ensinnäkin hän oli ihan liian vanha minulle (siis yli kymmenen vuotta vanhempi), toisekseen hän yritti jo viestejä vaihdellessaan tehdä ihan liikaa vaikutusta ja oli muutenkin jotenkin ahdistava. Ihan avoimesti kertoi googlanneensakin minua heti ekasta viestistä lähtien. En todellakaan ymmärrä, miksi ikinä vastasin hänelle. No, treffeistä jo sovittuamme, hän muuttui vielä ahdistavammaksi, lähetteli mulle vielä jotain viestejä, joissa kertoi koko päivänsä kulusta (siis monta päivän aikana). En vaivautunut vastaamaan. En tiennyt miltä hän näytti, koska en pidä sitä niin olennaisena asiana, mutta olihan se nyt pikkainen yllätys kun hän näytti vielä ikäistään viisitoista vuotta vanhemmalta... Kun itse en näytä ainakaan kovin vanhalta, niin hän olisi hyvin voinut olla isäni, toivottavasti kaikki meidät yhdessä nähneet ajattelivat niin... No, treffit olivat onneksi sentään siedettävät, vaikka mies olikin melkoinen besserwisser ja yritti edelleen todistaa olevansa mahtava. Hän oli vakuuttunut siitä, että tiesi tasan tarkkaan, että eräs mun opiskeleman alan ongelma, jota on tutkittu jo puoli vuosikymmentä tuloksetta ja josta hän ei tiennyt mitään, on ihan helppo ratkaista jne. Onneksi oltiin liikkeellä arki-iltana, joten oli helppo lähteä melko aikaisin kotiin. Kävellessämme rautatieasemaa kohti hän alkoi vielä kiilaamaan ja mä olin ihan, että apua ja pidin kädet tiukasti taskussa ja yritin mennä koko ajan kauemmaksi. Sitten hän ilmoitti, että olisi kyllä kiva tavata uudestaankin ja mä totesin, että sorry, mutta ei olisi. Toivotin hyvää jatkoa ja olin huojentunut, että pääsin pois.

Numero 3. Tämä mies vaikutti minusta ihan mukavalta ja kiinnostavalta. No, tunne ei varmaan ollut alkuunkaan molemminpuolinen, sillä miehellä oli todella iso kiire pois. Hän ei kysynyt minulta mitään ja vastaili todella välttelevästi kysymyksiin, ei edes yrittänyt olla kohtelias. Mietin jälkikäteen, että olenko oikeasti niin kamala, että jo tunnin juttelun aikana pitää paeta kymmeneksi minuutiksi vessaan. Ehdotti, että jospa lähdetään kotiin ja sitten totesi, että hänen bussinsa meneekin juurikin nyt, halasi ja juoksi bussiin. Se siitä sitten. En kyllä ymmärrä, miksi miehet, jotka eivät ole yhtään kiinnostuneita, halaavat treffien päätteeksi? Miksi ei vain totea, että oli kiva tavata ja moi? Vähän jäi paha maku tästä jotenkin, toinen kun ei edes yrittänyt olla kohtelias (niinkuin numero 1, joka sai kyllä täydet pisteet käytöksestään).

Numero 4. En tiennyt, miltä tämäkään henkilö näyttää, mutta edelleen, se ei ole mulle mikään kovinkaan suuri kynnyskysymys (paitsi jos näyttää kuusikymppiseltä, niinkuin numero 2). Mies oli ihan ok, mutta ei tuntunut yhtään miltään. Siis ei yhtään. En itse usko, että ihastun  ensisilmäyksellä, mutta pitäisi toisen nyt tuntua edes vähän joltakin. Nyt fiilis oli sama kuin juttelisin jonkun vakuutusvirkailijan kanssa puhelimessa mun vakuutuksista. Mietin kuitenkin, että jos toinen haluaa nähdä uudestaan, niin haluanko itse. Pari tuntia ehdinkin miettiä kunnes tuli viesti, että olisi kiva nähdä uudestaan, mutta siinä vaiheessa olin jo tullut siihen lopputulokseen, etten oikeasti voisi kuvitella eläväni kyseisen henkilön kanssa elämääni, se kuuluisa kemia vain puuttui ihan täysin. Ihan ok oli kuitenkin tavata, no hard feelings.

Numero 5. Kauhutreffit. Sen jälkeen kun oltiin sovittu tapaamisesta, mieheltä tuli vielä joku viesti, joka oli ihan erityylinen, kuin edelliset viestit ja epäilykseni heräsivät. Tavattiin lauantai-iltana ja mies oli aivan erityylinen kuin olin käsittänyt. Hän oli epäsiisti (kannattaisiko laittaa puhtaat vaatteet treffeille??) ja ei edes muistanut, että on viikonloppu. Ehkä ei mun suuri rakkauteni... Treffit oli tosi piinalliset, mutta yritin silti kysellä häneltä harrastuksistaan jne. Mietin, koska kehtaan lähteä kotiin, mutta onneksi mies kysyi, että haluatko jo lähteä kotiin (voi apua, toivottavasti en ollut niin inhottava, että piinani näkyi niin selvästi) mihin totesin, että eiköhän tästä voisi... Onneksi hänkin varmaan ajatteli minusta samalla tavalla, että en ole hänen tyyppiään. Näillä treffeillä alkoi ketuttamaan ihan todella, että joudun tekemään tätä, muut ovat olleet ihan ok tapaamisia, mutta tämä oli niin piinallista, etten oikeasti kyllä haluaisi tällaisia treffejä enää kertaakaan.

Numero 6. Tämä oli vähän samanlainen keissi kuin numero neljä. Mun mielestä mies vaikutti ihan kivalta, mutta hän taisi päättää heti, että mä en ole kiinnostava. Käytiin sitten kuitenkin kaljalla. Tämä tapaus onnistui nyt sentään käyttäytymään vähän kohteliaammin kuin numero 4, mutta eipä hänkään minulta mitään kysynyt ja mulla oli koko ajan sellainen tunne, että häntä ei voisi vähempää kiinnostaa - ainakaan minä, kyllä hän siis itsestään kertoi asioita kun kyselin. No, puolitoista tuntia istuttiin, sitten hän ei enää jaksanut vaan sanoi, että pitäisi tästä lähteä.

Alkuun innostus treffailuun oli aika kova ja itsetunto kohosi, kun tuntui, että olen kiinnostava muiden mielestä. Viestejä tuli aika monta ja tuntui, että ehkä tämä tästä. No, suuri osa viesteistä oli kyllä joiltakin ulkomailla asuvilta, liian vanhoilta tai olivat max yhden lauseen pituisia. No, eipä siinä mitään, myös mukavan oloisilta miehiltä tuli viestejä ja treffejä tulikin sovittua (kuten yltä voitte lukea) aika monet, mutta menestys ei nyt ole ollut kovinkaan suurta, joten vähän kyllä on innostus laantunut. No, ehkä tämä tästä, en mä nyt yhden viikon perusteella ajatellut lopettaa tätä, mutta täytyy yrittää olla toivomatta liikoja, kunhan ei tulisi enää niitä kauhutreffejä ja kunpa ne, jotka eivät ole minusta yhtään kiinnostuneita pystyisivät nyt edes vähän kohteliaammin käyttäytymään kuin numerot 3 ja 6... Ja miksi ne, jotka eivät ole yhtään kiinnostuneet minusta, tuntuvat minusta kaikista kiinnostavimmilta?