Paras ystävä

Mietin tänään surussani (mulla on ollut aika miettiä, koska en ole tällä hetkellä töissä, onneksi huomenna lähden reissuun), että mihin asioihin tuo juttu kaatui. Olin kuitenkin miehestä innoissani aluksi. Yksi asia, mikä vaikutti varmasti oli se, että mies sanoi, että hänelle kumppanin ei tarvitse olla paras ystävä. Minä taas haluan, että kumppanini on paras ystäväni. Ystävä, jolle haluan kertoa asiat ja jonka kanssa viestittelen jokapäiväisiä asioita. Mies ei ollut sellainen. Ei viestitelty päivittäin kuin ehkä pari viestiä ja ei toivotettu aina edes hyvää yötä. Virtuaalisia suukkoja ei lähetelty, eikä mitään muutakaan. Mies oli empaattinen ja läsnä kun nähtiin, mutta jäi etäiseksi silloin kun ei nähty. Ja niin, siihen se ehkä sitten kaatui, että silloin kun minun tunteeni olisi pitänyt vahvistua, ne laimenivat. Kunnon alkuhuumaa ei ollut, ja mies ei kertonut minulle ehkä kuitenkaan tarpeeksi tunteistaan, vaikka rivien välistä kiintymyksen pystyikin lukea ja vaikka hän kohteli minua todella hyvin. Haluan kuitenkin sen parhaan ystävän ja hänestä ei ollut siihen.