Ei olla enää yhdessä. 31 on historiaa. Eilisestä lähtien. Mulla ei ole enää ketään. On maailman pahin olla. En jaksaisi tätä nyt. En jaksa tätä enää. Mulla on 31:stä kamala ikävä. Mutta mulla ei ole lupa kysyä enää hänen kuulumisiaan. Hän ei kohdellut mua hyvin. Tunsin itseni hylätyksi monen monituista kertaa. Kerroin sen hänelle. Hän myönsi, ettei ole ollut lähellä. Hän ei ollut iloinen kanssani, hän ei puhunut suhteestamme. Hän minut jätti, minä kai olisin vielä halunnut yrittää, vaikkei siitä mitään tullutkaan. Hänellä on paha olla itsensä kanssa, hän ei puhu asioistaan kenellekään, ei edes minulle. Alkuun vähän puhui, enää ei. Tuntuu pahalta lukea nuo viimeisimmät päivitykseni. Tuntuu pahalta vaan koko ajan. Tuntuu etten selviä. Kirjoitan tätä töissä, kun en pysty tekemään mitään. En kestä yksinäisyyttäni. En kestä elämääni. Mulla on meitä niin kova ikävä. Mulle ei enää toivoteta hyvää yötä. Mun kuulumisia ei kukaan tiedä. Mun haaveet tavallisesta, ehkä jopa perhe-elämästä olivat ehkä siinä. Mä olisin niin kovasti halunnut onnistua hänen kanssaan. Miksi se ei onnistunut? Miksi toinen ei osaa puhua, miksi niin hyvä mies on pilannut itsensä noin. Hän ei ole kuulemma koskaan rakastanut ketään. Ei hän rakastanut minuakaan. Hän ei osaa rakastaa. Kuka haluaa miehen, joka ei rakasta. Minä rakastan häntä vieläkin. En osannut olla hänen kanssaan. En ollut hänelle tärkein, kaverit menivät edelleni usein, mulle sai tehdä pahan mielen. Mulla oli usein paha mieli ja musta tuli kamala. Haukuin hänet täysin. Ei niin saa tehdä. Se oli ilkeää. Olen siitä tosi pahoillani. Saako niin tehdä, että hän ei keskustele suhteestamme. Olen ihan sekaisin. Hän ei enää edes yrittänyt. Minä yritin viimeiseen asti. En tiedä heittäytyikö hän koskaan suhteeseemme oikeasti. Miksi tässä kävi näin? En ole nyt ehjä, juuri nyt en pärjää.
Miksi en voi onnistua kenenkään kanssa? Miksi olen tällainen? Miksi mun kanssa ei voi olla normaalisti, miksi mua ei voi rakastaa? Miten mä pärjäisin? Miten selviän yksinäisestä työmatkasta ulkomaille? Miten selviän mistään? Miksi? Miksi? Miksi?
Ei me koskaan opittu puhumaan. En saanut koskaan miestä avautumaan mulle. Häntä esimerkiksi ahdisti joku juttu, mutta ei kertonut siitä minulle. Yritin kysellä, mutta ei hän kertonut. Hän sanoi eilen, ettei sano kenellekään (siis eilen), että ollaan erottu. Yksin aikoo pärjätä. Hän ei ole puhunut suhteestamme kenellekään eikä kuulemma välttämättä aio puhua erostammekaan. Puhumiseen hän ei itse tehnyt aloitetta milloinkaan. Eikä puhunut oikein silloinkaan, oli vain hiljaa.
Mutta sitten tulee mieleen ne kerrat kun minä olin se inhottava. Hän toi minulle kerran kukkia, mutta sinäkin iltana pahoitin mieleni jostain ja riitaan ja minun huutamiseeni se päättyi. Ja tietysti taas haukuin hänet. Koin itse itseni hylätyksi niin kovin usein, muttei se oikeuta käyttäytymään niin, vihaisena haukkumaan hänet lyttyyn.
En tajua, miten selviän tästä. Jotenkin, mutta juuri nyt ei tunnu yhtään siltä.
Miten löydän koskaan sen elämän, missä voisi olla hyvin. En halua uutta miestä. Haluan 31:n. Vaikka hänen kanssaan oli usein paljon pettymystä ja en saanut suhteelta henkisesti sitä, mitä tarvitsin. Hän kuitenkin silitteli minua ja otti kainaloon. Tosin ei enää ihan lopussa sitäkään. Mulla on häntä niin kova ikävä.
Voi harmi! Jostain kumman syystä ajauduin taas hakemaan lohtua blogistasi. Ihmissuhteet on varmasti se vaikein laji. Toivon sulle vaan jaksamista ja hellyyttä sekä myötätuntoa itseäsi kohtaan. Olen saanut apua ja vertaistukea blogisi kautta, muista että olet selvinnyt tästä ennenkin. Olet tärkeä!
VastaaPoistaKiitos sanoistasi. Jonain päivänä selviän, vaikka nyt ei tunnukaan siltä.
PoistaAika aika ja aika. Nyt ei varmasti muut lohdutuksen sanat auta, mutta me joiden sydän on särkynyt tuhansiksi palasiksi tiedetään se, että ajan kanssa haavat paranee.
VastaaPoistaToivon todella, että löydät vielä arvoisesi miehen. Puhumaton mies on pahin. Se on alusta asti tuhoon tuomittu suhde jos ei puhuta asioista vaan padotaan ne sisälle.
Opi virheistä ja ensi kerralla anna mahdollisuus täysin erilaiselle ihmiselle. Itse löysin sattumalta tällä tavalla sen oikean.
Anna sydämen ensin parantua tästä kunnes voit hyvillä mielin antaa mahdollisuuden ehkä jopa sille oikealle.
Kaikkea hyvää sinulle ja halauksia <3 selviät kyllä!
Kiitos.
PoistaAika, niin, tiedän. Nyt se tuntuu vain niin pitkältä. Itsesyytökset vaivaavat ja haikailen toisen perään. Tämä on ihan kamalaa.
Voi Haamuliini, miten kurja kuulla. :( Erosin itse 15 vuoden avoliiton jälkeen reilut puoli vuotta sitten, ja alun shokin jälkeen blogisi oli minulle yksi paras vertaistuen muoto, vaikka miten virtuaalinen onkin. Kiitos siis tästä, ja siitä, että olet tämän uudenkin eron täällä jakanut, se vaatii rohkeutta.
VastaaPoistaMinulla oli mies, joka puhui, paljon, loppuaikoina puhuimme jopa uupumukseen asti. Mutta silti tuli ero. Ei se puhekaan aina kaikkea pelasta. Toki avaa asioita ja molemmat tiedämme miksi olemme eronneet, mutta silti on ollut riitoja ja edelleen tiettyjä sanomattomia asioita.
Toivon sinulle kaikkea hyvää jatkossa, jään seuraamaan blogiasi.
-Hertta (https://kyyneleita.wordpress.com)
Kiitos Hertta. Olen lueskellut sinunkin blogiasi ja huomannut eteenpäin menosi, mikä on ollut tosi hienoa. Tänään sulla taitaa olla vähän haasteellisempi päivä, toivottavasti menee hienosti päivä silti ja jos ei menekään, niin ei se mitään, itkusta selviää aina lopulta.
PoistaHyvä, että totesit, ettei tuo puhuminen kaikkeen auta, sitä on vain niin helppo syyttää - puhumattomuutta. Vaikka mies olisikin puhunut, olisinko silti tuntenut itseni rakastetuksi, kun toinen ei osannut rakastaa. En olisi. Niin, puhuen suhde olisi ehkä kestänyt pidempään ja se ei olisi jäänyt näin kesken, mutta tuskin se olisi pelastunut siltikään. Tai mistä sitä tietää. Kirjoittelen tänne kyllä varmasti lähiaikoina taas, nyt on ollut joku kirjoituslukko päällä.
Tuo on ihan totta, puhua voi vaikka maailman ääriin, mutta jos suhde ei toimi, niin se ei toimi. Toki puhumalla saa avattua asioita toiselle ja itsekin ehkä ymmärtää paremmin missä meni vikaan, mutta olen kyllä tosiaan sitä mieltä, että toimiva suhde tarvitsee muutakin kuin vain hyvää kommuikaatiota.
PoistaEilen ei tosiaan ollut minulle paras päivä, eikä vielä tänäänkään, mutta tästä taas eteenpäin, näin se vain menee. Tsempit meille molemmille! :)
-Hertta
Juu, alkuun heti eron jälkeen oli helppo syyttää toisen puhumattomuutta, ja se toki tätä eroa vauhditti ja suhteen karikoita teki rosoisammaksi, mutta vaikka se oli yksi iso ongelma, ei se ollut kuin yksi. Tsemppiä vielä täälläkin sulle, ihan hirveästi.
PoistaHei! Minä käyn kanssasi läpi eroa aivan samassa aikataulussa ja samoilla ajatuksilla. Tämä on ensimmäinen kirjoituksesi minkä luin, kun lähdin jostain etsimään lohtua. Minulle 30. päivä on historiaa ja sen jälkeen me ei olla oltu yhdessä. Me, sinä ja minä selviämme vaikka vielä on vaikea. Aikojen päästä kun katsomme tätä aikaa taaksepäin, niin näemme miten suuren onnen olemme saaneet, kun ihmissuhde joka vei voimia ja toi tuskaa on ohi. Paljon hyviä ajatuksia päivääsi! Kaikki on nyt hyvin, sinä selviät tästä kokemuksesta ja minä myös. <3
VastaaPoistaKiitos. Niinhän se on, myöhemmin on tyytyväinen, että suhde on ohi. Tavallaan olen sitä jo nytkin, mutta tämä ajoittain ahdistunut olo ja välillä täysin pakkomielteiset ajatukset voisivat jo loppua. Olen kärsimätön, en jaksaisi tätä taas. Tiedän, että selviän ja tiedän, että sinäkin selviät.
Poista