Jostain kumman syystä näin viime yönä unta E:stä. Meidän piti vaihtaa jotain tavaroita, jotka olivat jääneet toisen luokse tms. Tapaaminen tuli, annoin tavaran ja otin vastaan toisen. Unessa E alkoi selittää jotain, mihin oli matkustamassa pian ja minä vastasin täysin neutraalilla äänellä. OK, oikeastaan minua ei kiinnosta. Kun heräsin ei ahdistanut, vaikka unen muistinkin toisin kuin yleensä. Mietin, että onko se niin, että enää ei kiinnosta. Niinhän se on. Ihan sama, hän on vain joku täysin yhdentekevä ihminen, jonka kanssa minulla on yhteistä historiaa.
31:n kanssa on jonkin verran kipuiltu ja opittu olemaan yhdessä paremmin. Mies on vihdoin oppinut, miten ei tule riitaa, jos minulla on paha mieli. Tulee halaamaan, sanoo, että ei ole mitään hätää ja että saa olla paha mieli. Juuri niin kuin pitääkin, ei ollut enää mitään hätää ja paha mieli meni pian pois. Eikä mikään jäänyt hiertämään mieltä. Ensimmäistä kertaa elämässä minulla on saanut olla miehen kanssa paha mieli. Ihan luvalla.
Olen lukenut koko blogisi alusta loppuun. Vaikka oma erotilanne oli eri, niin silti samaistun hyvin paljon teksteihisi. Itsellä tosin erosta vasta muutama kuukausi, ja tuntuukin tosi vaikealta ajatukselta, että ex olisi minulle yhdentekevä. Kiitos kuitenkin sinulla, että olet jakanut matkasi julkisesti, olen saanut teksteistäsi paljon vertaistukea. -Herttaliini / https://kyyneleita.wordpress.com/
VastaaPoistaHyvä, jos blogistani on ollut apua. Exän yhdentekevyys ei ollut todellakaan minulle mitenkään helppoa ja kauan siinä kesti. Sinulla tuo lapsiasia vielä mutkistaa tilannetta. Jonakin päivänä kuitenkin varmaan vielä huomaat, että niin, hän on yhdentekevä. Tsemppiä vaikeisiin aikoihin, jonain päivänä varmasti helpottaa.
PoistaHienoja kirjoituksia! Hienoa lukea miten pystyy ihmisenä kasvamaan vaikeiden asioiden yli! Itsellä on sama tilanne. Vaimo ilmoitti että ei rakasta enää, ja nyt on viimeinen viikko menossa saman katon alla. Kipu on hirveä (takana 10 yhteistä vuotta). Tästä ehkä saan ammennettua voimaa omiinkin ajatuksiini :)
VastaaPoistaVihdoin pääsen vastaamaan, pahoittelen todella pitkästä viiveestä.
PoistaOlen pahoillani tilanteestasi. Se on toki ehtinyt tässä jo varmaan hieman muuttumaankin, toivottavasti ajatuksistani on ollut apua, tai jostain muusta. Tsemppiä
Vuhuu onpa kiva kuulla että teille menee hyvin :) jatkahan päivittelyä.. Mielenkiinnosta kysyn, tuliko En ja sen varatun naisen jutusta koskaan mitään?
VastaaPoistaMun ymmärtääkseni ovat edelleen yhdessä ja ovat tainneet mennä naimisiinkin. Tasan ei käy onnen lahjat, mutta eipä tuo enää oikeastaan edes hetkauta minua mitenkään.
PoistaMahtavaa, että osaat ja saat olla suhteessa oma itsesi ja myös negatiiviset tunteesi tulevat kohdatuiksi. Kirjoitin omista kokemuksistani tähän liittyen blogissani pari päivää sitten. https://tunnemyrsky.wordpress.com/2016/06/15/positiivinen-illusio/
VastaaPoistaKiitos blogistasi!
Kiitos omasta blogistasi, lueskelin sen läpi ja oli todella hyviä tekstejä ja ajatuksia, joista osa olisi voinut olla minun kirjoittamiani.
PoistaKiitos blogistasi. Olen lukenut sitä moneen kertaan tämän kevään ja kesän aikana. Kahdeksan vuoden suhteeni loppui joitakin kuukausia sitten, ja ihan hirveän vaikeaa on. Mutta täältä olen saanut uskoa ja voimaa siihen, että ero voi olla portti uuteen elämään. Parempaan.
VastaaPoistaEro voi hyvinkin olla portti uuteen elämään, vaikka se ei tällä hetkellä ehkä siltä tunnukaan. Tsemppiä aikaa vievään prosessiin, toivottavasti edes hetkittäin olet saanut kokea iloisia juttuja ja on ollut helpompaa.
PoistaKiitos blogistasi. Löysin sen sattumalta eilen illalla ja kahlasin sen läpi kokonaan. Otti vatsasta kun luin, että erosi alku oli aivan samankaltainen kuin itselläni. Minulla loppu alkoi vain uutena vuotena vuotta myöhemmin. Mieheni alkoi firman pikkujouluista pitämään yhteyttä (naimisiinmenossa olevaan) työkaveriinsa, joka syveni ihastumiseksi ja lopulta selvisi minulle uutena vuotena. Kahden viikon päästä tästä muuttivat yhteen jne. Molemmilla pareilla takana seitsemän vuotta. On hienoa lukea kuinka olet päässyt pystyyn ja löytänyt jonkun uuden paremman. Itse olen vielä tuossa 'mistä ikinä voi yli kolmikymppisenä löytää ketään ja aloittaa kaiken alusta'-vaiheessa. Tässä oli toki vielä kaikkea muutakin matkalla, joten tuntuu että tämä jatkuu ikuisesti. Annoit toivoa kuitenkin. Kiitos <3
VastaaPoistaOlepa hyvä. Ei se jatku, ikuisesti, vaikkei se varmaan siltä nyt juuri tunnukaan :( Tuo toiseen vaihtaminen on kyllä niin p:stä kuin vaan voi. Nykyään kai eniten harmittaa se, että toinen pääsi erosta niin helpolla, eli sitä huumaa, kun itse kärsi, eikä joutunut kokemaan sitä eron tuskaa. Tsemppiä kovasti!
PoistaVastailen kommentteihin vähän myöhemmin kun saan tietokoneongelmat ratkaistua. Puhelimella yksittäiseen kommenttiin vastaus ei tunnu onnistuvan
VastaaPoista