Sitten viime näkemän tapahtunutta.
Numero 23 viestitti jotain, vaikka ajattelin (ja toivoinkin), etten hänestä enää kuule. Ei tosin ehdottanut tapaamista, joten ehkä (toivottavasti) tästä tulisi sellainen kuoliaaksi vaiettu juttu. Toki vastaisin, että kiitos viimeisestä ja viimeiseksi jää, mutta jotenkin sitä pääsee itse helpommalla, kun tämmöinen vain hiipuu pois.
Numero 29 olisi halunnut nähdä, mutta en nyt oikein ehdi, tai oikeastaan en ehkä juuri nyt halua. En vaan ole ihan varma, kuvitteleeko mies, että tästä tulisi jotakin vakavampaa, kun olen melkein varma, ettei tule mitään muuta kuin max. kaveruutta. Yritän nyt pitää matalaa profiilia hetken, en haluaisi loukata toista, ja kun en oikeasti tiedä, mitä toinen etsii. On sanonut etsivänsä niin sitä oikeaa kuin kavereitakin ja toivon, että etsii minusta vain jälkimmäistä. Mieshän olisi sinänsä hyvä valinta, jos järjellä nämä asiat ratkaistaisiin. Niin, mutta siis miksi käyttäydyn näin. Koska mies olisi juuri sopiva kaverimies, joka tykkää tehdä monia asioita, joihin mulla ei ole oikein seuraa, muuten toki kieltäytyisin kokonaan. Ehkä pitäisi vain tarttua epämukavaan tilanteeseen ja sanoa, että haluaisin meidän olevan vain kavereita.
Numero 33:n kanssa oli ihan mukavaa. Juteltiin tosi pitkään ja oli paljon juteltavaa. Sen jälkeen on vaihdettu yhdet viestit, eli ei mitään kovin ihmeellistä meininkiä, mikä ei ehkä nyt haittaa. Mulla oli kuitenkin tosi kiva ilta jutella yhdestä mun lempiaiheista, ja toinenkin kai viihtyi. Ei mennyt siis hukkaan, vaikka eiköhän tämä jäänyt tähän.
Numero 34:n kanssa oli sovittu tapaaminen jo aikaa, aikaa sitten. Tyypille ei vaan koskaan käynyt, joten meni näin pitkälle. Jutustelu oli ollut ihan mukavaa puhelimella, mutta livenä ei. Mies myös siirsi tapaamista viime tipassa aika lailla, ja muutenkin oli jotain ihan muuta kuin odotin.
Alan aika lailla olla selvillä näistä sovituista treffeistä. Nyt just ei haittaa. Huomenna vielä jotkut kauan sitten sovitut lounastreffit, jotka olisin autuaasti unohtanut, jos mies ei olisi muistuttanut tänään. Ei yhtään huvittaisi. En oikeastaan tiedä, mikä on tällaisessa tapauksessa parempi. Tai lähinnä pienempi paha. Se, että peruisin tyynesti treffit, vai se, että menen, enkä ole kovinkaan innostunut. En oikein kuitenkaan raaski perua, kun se on mielestäni tylyä joten lounas it is.
Pääteltiin ystävän kanssa, että numero 31 lukee ehkä tätä blogia :D Viime kertaisen avautumiseni jälkeen nimittäin alkoikin ihan eri meininki ja viestittely ja nähdään uudestaan. On mulla tähän käytöksen muuttumiseen toki toinenkin teoria, eli hänkin multideittailee ;) Tai sitten on ihan vaan perusmies, joka ei etsi merkityksiä kaikista viesteistä ja niiden vastausajoista tai muista. Katsotaan nyt, oliko mies niin kiva kuin muistelen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti