Viime viikolla näin vielä sen yhden miehen. Juotiin kahvit ja that's it. Suoritettu. Numero 29 sen sijaan on kysellyt perään rasittavan usein ja asia pitäisi hoitaa. Niin ja 33 on myös sittenkin kiinnostunut. Ei ole kivaa sanoa toiselle, että sorry, mutta pakkohan se on, koska asiat ovat muuttuneet.
31:n kanssa vietettiin perjantaina treffeillä kuusi tuntia ja kotiin lähtiessä päästiin pussailemaankin. Tuli kolmannet treffit ja kohta on neljännet, varmaan myös viidennet jne. Tuntuu kivalta ja toista ajatellessa mahanpohjassa kutittaa juuri oikealla tavalla. Pelkäsin, että mies pelaa, mutta taitaa olla välillä vain vähän kuutamolla, olen kuulemma ainoa, jonka on tavannut nyt syksyllä Tinderin kautta :)
Oli pakko kommentoida että oon lukenut tätä sun blogia ja tästä on ollut mulle tosi paljon apua. Mulla on erosta aikaa vasta 1,5kk mutta tuntuu helpottavalta tietää että ehkä tää munkin tuska joskus vähenee niinkuin sullakin.
VastaaPoistaOlen pahoillani erostasi tai ainakin siitä erotuskasta, joskushan ero on oikeastaan hyvä juttu. Koita jaksaa, joskus alkaa sinunkin elämäsi hymyilemään taas. Ihan varmasti. Aikaa siihen voi mennä, mutta niin se päivä taas tulee, jolloin olet onnellinen.
Poista