Numero 23. Heti ensimmäisestä hetkestä lähtien tuntui, että olin miehelle täysin vastenmielinen. Siinä sitten yritin hymyillä ja olla kiva, vaikka sisin huusi, että tuo inhoaa minua. Muuten mies oli ihan jees, samanoloinen kuin minä. Treffien jälkeen oli pakko mennä ostamaan suklaata, koska olin niin nöyryytetty ja itsetunto maassa. Uskon, että olen jonkun mielestä kamala, mutta en niin kamala. Peilistäkin kun katsoin ennen treffejä, totesin, että näytänpä hyvältä. Sitä ei usein tapahdu, että noin ajattelen.
Seuraavan päivän illalla mies kiitti treffeistä ja kysyi nähdäänkö uudestaan. Olin aika todella yllättynyt, mutta päätin, että voidaanhan nähdä. Ensi viikolla sitten ehkä. Haluan nyt sitten uskoa, että mies oli vain mun upeudesta niin kipsissä, että ei osannut käyttätyä oikein luontevasti.
Numero 24. Tämä oli varmaan ehkä luontevin treffihetki pitkään aikaan. Oli puhuttavaa ja mies oli ihan mukava. Kuitenkin ihan liian jees-jees mies, joita E:n jälkeen kartan kuin ruttoa. Silti ihan onnistuneet treffit, joille ei kuitenkaan tule jatkoa.
Numero 25. Mister positiivisuus. Not. Kaikki oli pielessä. Siis ihan kaikki. En mä nyt mikään maailman positiivisin ihminen ole, mutta jos tyyppi haukkuu mun työpaikan kun kuulee missä oon töissä (ja siis ei ole ollut siellä itse), kauhoo juomaansa ensimmäisen kymmenen minuuttia täysin siihen keskittyneenä ja sitten haukkuu juoman ja ilmoittaa noin joka toisen asian olevan p****aa, niin se oli jo vähän liikaa. Keksi vielä hätävalheen (onneksi) ja lopetettiin treffit alle tuntiin. Oli tosi piristävää seuraa. Ihan sama vaikka (luultavasti) inhosikin minua, inhoaa varmaan jokaista.
Numero 26. Hm, ehkä ei kannattaisi kaivaa nenää treffeillä koko ajan, ja seikkaperäisesti kertoa tästä asiasta vielä yksityiskohtia. Ei kai tästä voi muuta sanoa.
Numero 27. Oli pakko itse keksiä hätävalhe, että pääsin pois. Tunnin aikana ehdin hakea vettä, paperia, käydä vessassa ja silti hiljaisia hetkiä oli puolet ajasta, jos en rikkonut hiljaisuutta. Täysi peräkammarin poika, vaikkei siellä peräkammarissa asukaan.
Tää voi tietty vaikuttaa siltä, että olen kranttu, mutta oikeasti. Helppo on sieltä parisuhteesta huudella, mutta tulkaa itse tapaamaan näitä tapauksia. Haluaisin kumppanin, jonka kanssa pystyisin olemaan samassa tilassa edes tunnin ilman, että tulee ahdistus.
PS. Numero 22 ei ole ottanut yhteyttä. En ole yllättynyt. Numero 21 poisti mut Tinderistä, sinänsä hyvä, koska tyyppi oli niin hirveä. Numeron 20 poistin itse muutaman päivän hiljaisuuden jälkeen kun tajusin, että mieshän ei muuten kertonut itsestään mitään, vaikka kyselinkin. Osasi tosi taitavasti kyllä kierrellä ja kaarrella niin, että huomasin vasta treffien jälkeen tämän.
Kiva kun jaksat päivitellä tilannetta aina välillä :).
VastaaPoistaMinä en itse enää jaksa deittailla, viihdyn tällä hetkellä mainiosti itsekseni, mutta ehkä sitten joskus.? Vaikka tuntuu, ettei tuo nettitreffailu oikein ole minun juttuni, mutta sehän on vain tämän hetken ajatus ja voi hyvinkin muuttua joskus.
Tällä hetkellä tosin ei ahdista edes ajatus, että olisin loppuelämäni yksin, jos ei kohdalle sattumalta osu ketään, jonka kanssa synkkaisi :). Mutta tämä johtunee siitä, että olen viimeiset 20 vuotta elänyt perhe-elämää, ottanut aina huomioon ensin muiden tarpeet, harvoin saanut nauttia yksinolosta jne. Nyt kun olen päässyt irti eron aiheuttamista ikävistä tunteista ja oppinut elämään yksin, osaan arvostaa sitä, että voi olla ja elää vaan itselleen, tehdä vain asioita joita itse tahtoo ja milloin tahtoo jne. Tiedä sitten, kauan kestää, mutta nautin nyt niin kauan kun näin on :).
t. T
Moi, kiva kuulla sinusta.
PoistaJoo, epäilen, että koska olet elellyt perheenä pitkään, on tilanteesi erilainen. Itse kai kaipaan sitä jotain toista tuohon vierelle, elämänkumppaniksi, vaikka tavallaan viihdyn yksinkin.
Hyvää loppusyksyä!