Tinder minun näkökulmastani

Tavallaan olen varsin rutinoitunut tinder- ja nettitreffailija. Melkein voisi todeta, että harrastaja :) Olen käynyt elämäni aikana ainakin viisilläkymmenillä treffeillä, jotka on sovittu sähköisten laitteiden välityksellä. Olen siis treffaillut netin kautta jo paljon ennen tätä blogia. Mitään ihmeellistä en tosin ole oikein löytänyt ennen tuota 31:stä. Monta aika hirveää tyyppiä, monta mitäänsanomatonta, monta ihan kivaa, monta mua kiinnostaa mutta häntä ei ja mitä vielä. Nyt ajattelin kerrata Tinderkokemuksiani tässä lyhyesti.

Tinder, tuo pinnallisuuden ja seksin vonkauspaikka. Monelta taholta olen kuullut Tinderistä heruvan vain seksiä ja mitään vakavaa ei sieltä kannata etsiä. Omat kokemukset lienevät erilaiset. Itsehän kyllästyin nettideittailuun ja otin Tinderin kuvioihin, koska se vaikutti helpolta. Arveluttihan se vähän, mutta tuosta pinnallisesta sovelluksesta tulikin yllättäen erittäin kätevä paikka etsiä treffiseuraa ja ihmisiä, jotka etsivät jotain vakavampaa.

Tinderissä profiilin arviointi tapahtuu lähinnä ulkonäön perusteella, mikä on kuulemma pinnallista ja tosi kamalaa. Mietin vain, että miten siellä baarissa sitten ihmisiä arvioidaan. Tosiasia on, että toisen ulkonäön ja olemuksen on jotenkin miellytettävä. Olen saanut monet "pakit" nettideiteillä kuvien vaihtamisen jälkeen ja se on erityisen nöyryyttävää. Tinderissä tämä ei ole niin suuri vaara, jos kuvat ovat about oman näköisiä. Olen ehkä kertonut, etten liene kulmakunnan kaunein tyttö, ihan tavallinen vain. Tinderin hyvä puoli on, että jos jonkun kanssa tulee match, hänen mielestään ulkonäköni lienee ainakin suhteellisen ok ja siihen juttu tuskin kaatuu.

Tinderissä jutustelu on melkoisen pintapuolista. Monet aloittavat keskustelun "Moi, miten menee?" tms. fraaseilla. Tätä kritisoidaan paljon. Minusta tuo on ihan hyvä tapa kokeilla kepillä jäätä. Ihan relevantti kysymys tuntemattomalle ihmiselle. Miksi pitäisi kysellä mitään sen ihmeellisempää, kun ei edes tiedä, haluaako toinen edes vastata, vai onko hän ns. matchien kerääjä. Nykyään ei edes tiedä, koska toinen on ollut viimeksi online, joten miksi tuhlata toiseen aikaa kovastikin, jos hän ei ole enää edes aktiivinen Tinderissä. Toki vähän persoonallisemmat avaukset esim. henkilön kuvista on ihan kivoja, mutta minulle perinteinen aloitus oli tasan yhtä hyvä.

Tinderjutustelun pinnallisuus on myös sinänsä hyvä, että kaikki miehet eivät ehkä ole siinä aina niin kovin taitavia, chattailussa, vaikka kasvotusten juttu luistaisi hyvinkin. Kun jutustelu on niitä näitä, ei rankkaa tuollaisia henkilöitä heti lähtökohtaisesti pois. Voin kertoa, että 31 ei varsinaisesti loistanut kommunikoinnillaan...

Itse otin viimeisellä Tinderkerrallani (vuosi sitten oli se ensimmäinen ja syksyllä olin ihan hetken myös aktiivinen) periaatteen, että jos toinen kysyy treffeille, niin menen, oltiin sitten juteltu pitkään tai ei. Miehistä ei toki koskaan tiedä, mitä he etsivät, mutta jos käyn kahvilla, niin treffeistä toki selviää halusivat he sitten mitä vain. Kohtuullisen nopeasti sovitut treffit olivat sinänsä hyviä, että toisesta ei muodostu vääriä mielikuvia. Näin kävi tällä kertaa monesti. Juttelu oli sujunut hyvin, mutta tosielämässä tyyppi oli täysin epäsopiva. Ja sitten toisinpäin. Mitäänsanomaton chattaaja paljastui ihan mahdottoman söpöksi ja ihanaksi mieheksi. Toisekseen turhaan tyyppiin ei tule tuhlattua liikaa aikaa, jos toinen ei ole mitenkään potentiaalinen. Tapasin Tinderistä tosiaan nyt syksyllä ihan urakalla miehiä (16 alle kuukaudessa!!!) ja niin ihmeellistä ja kummallista kuin se onkin, yksi niistä ajattelee mua nyt maailman toisella puolella.

Itse voin suositella kaikille Tinderiä. Jos oman profiilin kuvat ovat kunnon naapurintyttömeininkiä ja esittelytekstikin kertoo perustiedot, joita parisuhteessa, mutta ei seksisuhteessa tarvitaan, voi sieltä löytää jotain vakavampaakin, ainakin mun kokemusten perusteella. Sanoisin, että Tinderdeiteistäni 90% etsi sitä parisuhdetta sitten kuitenkin. Ei se sovellus, vaan miten sitä käyttää.