Numero 15. Tästä jo mainitsinkin tuossa heinäkuun vikassa postauksessa. Itseään täynnä oleva ihminen.
Numero 16. Ihan ok tapaus, vaikka olikin vähän vaivaannusta ilmassa, muta totesin, kun ehdotti uutta tapaamista, että voihan sitä kokeilla toisenkin kerran. No, mulle ei käynyt ensimmäisenä ehdottamansa päivämäärä ja ei sitten enää vastannut mulle, vaikka ehdotin toista päivää.
Numero 17. Olen tavannut kahdesti ja katsotaan nyt. Mies on vain liian innokas ja on alkanut vähän ahdistaa jälleen se, mitään suurta ihastusta tai tunnetta ei ole ilmassa itselläni (tai siis ei mitään tunnetta, mutta ei toisaaltaei myöskään sitä, että tietää, että toinen ei todellakaan ole mulle sopiva).
Numero 18. Tapasin ennen kuin tapasin numero 17:n toisen kerran. Kamala tapaus, oli aika hyvin valehdellut omasta elämästänsä esittelyissään. "Olen aktiivinen ja menevä ihminen" tarkoittikin sitä, että töiden jälkeen istuu kotona katsomassa telkkaria... Joo-o.
Numero 19. Taisi kovastikin pettyä ulkonäkööni, vaikka on toki nähnyt kuvani. Mukana on toki minusta tosi hyvä kuva, mutta myös ei niin onnistunut otos, joten sinänsä ei olisi pitänyt olla yllätys, lisäksi ei ole itsekään mitään Mr. Finland- aineistoa. Mies ei kysynyt minulta mitään, ei edes, miten päivä on mennyt tms. ympäripyöreää, mikä on selvä merkki, että toista ei kiinnosta yhtään. No, 1,5h keskusteltiin hänen harrastuksistaan. Taas oli näitä "halataan kun treffit loppuu"- tyyppejä. Olen jo oppinut, että jos mies halaa ekojen treffien päätteeksi, niin hän ei todellakaan ole kiinnostunut, tai siis näinhän mulle on käynyt joka kerta, kun mies on halannut. Ehkä se on niin, että ne, jotka ovat kiinnostuneita, eivät vain sitten uskalla halata, mutta jos ei kiinnosta, siihen on helppo päättää treffit.
Jotenkin tuntuu, että ei tästä tule mitään ja tarjolla olevat miehet ovat lähinnä tapauksia 18 tai sitten .jos joku on edes vähän tolkullinen henkilö, hän ei ole minusta kiinnostunut. Ehkä lopetan koko touhun.
Kiitos tästä blogista, hienosti olet fiiliksiä saanut "paperille" ja niistä on ollut paljon apua! Reipas vuosi takana itselläkin pyristelyä todella pitkän suhteen jälkeen, ja taistelu itseni kanssa jatkuu varmaan vielä pitkään. Onneksi se laimenee koko ajan kuitenkin.
VastaaPoistaTsemppiä sulle ja hyvää loppuvuotta, kyllä se "oikea" vielä tulee meillekin vastaan. :)
-Perdolt
Kiitos ja hyvä, jos on ollut apua. Hienoa, että pikkuhiljaa alkaa olemaan helpompaa, mutta viehän se vain aikaa. Tsemppiä ja onnittelut, että olet päässyt noinkin pitkälle!
PoistaMInä olen pari kertaa yrittänyt aloittaa treffailua, mutta en ole ollut siihen vielä valmis ja olen poistunut Tinderistä kokonaan, ekan kerran 1,5 päivän ja tokalla kerralla viikon ja kaksien pikaisten "treffien" jälkeen (en viitsinyt sopia varsinaisia treffejä, vain pikaisen kahvilla käynnin, kun en jaksa tuhlata aikaa jos ei yhtään kiinnosta, eikä tosiaan kiinnostanut kummallakaan kertaa). Mutta nyt olisi tarkoitus yrittää kolmannen kerran, toivottavasti onnistuisi vähän paremmin.
VastaaPoistaVaikka ei minulla kyllä mitään isoja odotuksia ole, mutta mistä sitä ikinä tietää, ei kai siitä haittaakaan voi olla…? Jotain uutta jo kaipaisin elämään, ja exäkin tapailee jotain Tinderissä tapaamaansa naista, tuntuu että minunkin olisi aika jo päästä eteenpäin, erosta sentään jo yli 1,5 vuotta.
Meillähän tilanne oli se, että erottiin kavereina, ollaan edelleen ystäviä, ja ollaan pariin kertaan yritetty yhteen palaamistakin viimeisten 1,5 vuoden aikana. Se ei kuitenkaan ole onnistunut, ja kai se on minunkin nyt vaan uskottava. Meillä toimii kaikki hyvin kun pystytään kaveri-asteella, mutta jos tunteet otetaan mukaan niin pieleen menee, heti alkaa omituinen epätietoisuus ja siitä johtuva vetäytyminen, puhumattomuus yms, Parempi siis pysyä kavereina, ja siihen kuuluu uudet kumppanit jossain vaiheessa, niin vaikealta kun se ajatus joskus tuntuukin. Mutta kestän sen, ja olisin taas itsekin valmis sitä yrittämään.
Tämän verran siis minun kuulumisiani, kun niitä aina välillä täällä kerron :). Ja kiva että jaksat välillä kuulumisiasi täällä kertoa, käyn aina välillä katsomassa, kiinnostaa varmaan siksikin kun samoihin aikoihin erottiin.
Hyvää loppusyksyä! t. T.
Kiva kun kerrot kuulumisia, mietinkin joskus, että mitäköhän sine.
PoistaEn oo tainnut kuulla onnistuneista yhteenpalaamisista koskaan, mutta on ehkä toisaalta parempi, jos sitä on testannut, niin ei jää jossittelemaan. Se on kyllä hienoa, että olette eronneet ystävinä!
Treffailu on kyllä vähän juurikin tuollaista, että hetken aina jaksaa ja sitten lannistuu... Ja sitten taas uudestaan :)
Hyvää syksyä sullekin!
no me on kerran aikaisemminkin erottu ja palattiin takas yhteen noin vuoden päästä. Oli se minusta tavallaan onnistunut yhteenpalaaminen, koska kesti kuitenkin 12 vuotta ennen kuin uudelleen erottiin, ja ehdittiin lapset saada aikuisiksi sinä aikana. Mutta joo, epäonnistunut sinänsä, jos miettii ettei loppuelämää sitten onnellisna elettykään yhdessä. Mutta oli siinä monta ihan hyvääkin vuotta :)
Poistat. T
Kiitos sinulle tästä blogista! En ehtinyt vielä kaikkea lukea, mutta tuonne helmikuulle 2014 asti kuitenkin. Paljon on samoja tunteita kuin itsellänikin ollut, tosin minulle ero tuli äärettömän paljon pidemmästä avioliitosta. Kun käsittelet sinua ja exääsi ihmisinä tekemisten ja sanomisten kautta, ymmärrän, että olitte liiaksi erilaiset, kuten minäkin exäni kanssa. Vaikka liittomme kesti suunnilleen sinun elinikäsi, ei se silti taannut yhteistä vanhuutta, kun luonteemme erot hiersivät, masensivat, tekivät katkeraksi... Erostamme on nyt noin vuosi, ja alan olla koko ajan varmempi, että se oli kuitenkin lopulta oikea päätös. Ja niin uskon teilläkin olleen, ehdottomasti. Olen alkanut nauttia elämästä ja treffailen ihanan miehen kanssa... Avioliiton viimeisinä vuosina en olisi ikinä uskonut, että voisin vielä joskus tuntea tällaisia tunteita ja hullutella kuin nuori nainen!
VastaaPoistaJatkan blogisi lukemista, ja toivon, että Sinä jatkat sen pitämistä! Kivaa syksyä sinulle!
Kiitos kiitoksista! Kiva, että olet päässyt niin pitkälle, että tiedät eron olleen oikea päätös ja vielä kivempaa, että olet löytänyt uuden kumppanin, jonka kanssa elämä maistuu ja voi tuntea sitä ihanaa huumaa! Minäkin olen sitä mieltä, että oma eroni oli hyvä juttu, ajatuskin siitä suhteesta saa ahdistuksen pintaan, niin kamalaa elämä siinä oli - vaikka ei sitä silloin tajunnut.
Poista