Eipä oli täällä tullut käytyä näemmä melkein kahteen kuukauteen. Ehkä olen siis toipunut erosta vihdoin. No, sinänsä hyvä, koska tämä uusi juttu päättyi eroon maanantaina. En ole surun murtama, mutta toki surullinen.
Viimeisen blogiviestin jälkeen meni vielä ihan mukavasti pari-kolme viikkoa, kunnes kuukausi sitten tuli vähän erimielisyyttä, ja jotenkin se pisti miettimään asioita ja sitten tuo viime viestissä mainitsemani erilaiset elämänasenteet tulivat vastaan ja moni muu juttu ja sitten se vain jotenkin ei tuntunut hyvältä. Mies olisi kai halunnut jatkaa, olen kuulemma edelleen ihana, mutta sanoi kyllä itsekin, että joo, taidetaan olla liian erilaiset, ettei hänkään tähän usko. Töissä on oltu ihan normaalisti, eikä se ole mitenkään ollut hankalaa tuon eron jälkeen. Tulevaisuus näyttää pysytäänkö kavereina oikeasti vai ei, toivoisin, että pysyttäisiin, koska mies on kyllä edelleen tosi mukavaa seuraa noin kaverimielessä.
Miehelle kyllä sanoin, että olen kiitollinen siitä, että sain kokea hänen kanssaan kuitenkin tollaista normaalia juttua, edellinen suhdehan nyt ei ollut kyllä mielestäni mitenkään oikein normaaliksi laskettavissa. Olen myös iloinen, että annoin mennä, vaikka tässä sitten kävikin näin. Ei mua ole koskaan ennen tollain yllättävästi edes pyydetty treffeille.
Haikeaksihan tuo vetää, ja masentaa, tulee taas mieleen ne kaikki: "en löydä koskaan ketään", "olen tosi yksinäinen" (no se on kyllä aika totta), "sössin aina kaiken", "miten selviän lomasta" jne, jutut. Muutenkin on nyt vähän hankalia aikoja elämässä, ja viikko on ollut tosi vaikea. Onneksi sentään huomiseksi on jotain tekemistä, ettei tarvitse yksin juhannusaattoakin viettää. Ystävät pyysivät heille juhannukseksi, mikä oli tosi mukavaa. Ei tarvinnut edes tunkea väkisin mukaan, tai vihjailla, että mulla ei ole mitään tekemistä.
En oikein ole varma tämän blogin tulevaisuudesta. Blogilista lopetti, enkä oikein tiedä, onko näillä mun tarinoilla enää oikein lukijakuntaa. Uskon kuitenkin blogin "erotuskaa pahimmillan"- osan auttavan useita samoissa vaiheissa painivia, joten varmaankin jätän blogin silti tänne bittiavaruuteen julkiseksi.
No voi harmi, ettei ihastus sitten kantanut pidemmälle. Kemiat on kimurantti juttu ja onhan se tärkeä kuunnella omia tunteitaan. Kun ei siitä väkisten mitään tule varsinkin jos itsellä on ikävä olo. Hyvän suhteen pitäisi olla mielestäni sellanen, että se toinen ihminen vaan on siinä rinnalla ilman mitään pinnistelyä tai hirveää yrittämistä.
VastaaPoistaMut hei, nyt on kesä ja kaikenlaista tapahtumaa ja harrastusta on vaikka kuinka tarjolla! Kokeile vaikka jotain uutta piristävää juttua mitä et ole aiemmin kokeillut. Ihan varmasti tollaselle super fiksulle tyypille löytyy mies-seuraa :)
Mutta ihmeen pitkään menee että erosta palautuu. Itsellä mennyt yli vuosi ja nyt vasta alkaa olemaan pää selvänä ja sellainen olo, että olisi valmis vähitellen johonkin uuteen. Se on jännä kuin sitä omaa olotilaa on vaikea itse analysoida. Täytyy vaan luottaa siihen miltä tuntuu ja sen oman fiiliksen mukaan sitten mennä.
Hyvää kesää sulle ja tosi paljon zemppiä ja voimia tulevaisuuteen!
Joo, kyllä siinä pitää olla helppo olla. Ja ite tajusin vasta nyt, että siihen liittyy oikeastaan parikin juttua, että on helppo olla. Ihan toisen kanssa pitää olla kivaa ja mukavaa, mutta myös tavallisen arjen kuvioiden pitää sujua liikaa pinnistelemättä. Tässä jutussa tulikin yllättäen jälkimmäinen vastaan, erilaiset elämänarvot johtavat aika erilaisiin tapoihin elää ja tämä johti aika suuriin hankaluuksiin priorisoinneissa jne. Ennen en ole tuollaiseen törmänytkään, kun kumppanit ovat eläneet aika samanlaista elämää kuin minä.
PoistaToivotan sullekin hyvää kesää, hyvä, jos alkaa tuntua siltä, että oot toipunut. Yllättävän kauanhan se kestää, vaikka sitä ei oikein aina haluaisi itselleen myöntää.
Harmi jos olet päättänyt lopettaa blogin kirjoittamisen. Olisi silti ollut kiva lueskella sitä ☺️
VastaaPoistaTosi hyvä että olet päässyt erosta yli. Kyllä se hetki tulee aina vaikeiden aikojen jälkeen. ��
En mä oikeastaan ole päättänyt lopettaa, harkitsen sitä vasta. Luultavasti kirjoitustahti on vain aika verkkainen, jos jatkankin.
PoistaMinäkin toivoisin että jatkaisit kirjoittelua edelleen, tämä on tosi hyvää vertaistukea meille samaa kokeville. Oikein odotin jo tässä muutama viikko sitten milloin tulee seuraava postaus. Kiitos kuitenkin sinulle ainakin tähänastisesta! Hyvää ja aurinkoista kesää :)
VastaaPoistaKuten edelläkin kommentoin, ehkä jatkankin. Ainakin vielä kerran. Hyvä kesää myös sulle :)
PoistaHei, innoitit minut kirjoittamaan omaa blogiani. Kiitos teksteistäsi. Ovat auttaneet suuresti tässä parin päivän jälkeisessä ero mylläkässä.
VastaaPoistaHyvä, että on auttanut. Koita jaksaa, käyn tsekkaamassa blogisi.
PoistaVoih, harmi ettei tuntunut hyvältä. Mutta ei sitä pidä jatkaa sellaista, mitä ei oikeasti tunnu oikealta! Eli uskon, että teit ihan oikein. Ja minun mielestäni sinun pitäisi jatkaa blogiasi! :) Omasta erostani nyt myös yli vuosi, edelleen mietin asiaa, aina kuitenkin vain vähemmän. Tsemii! /J
VastaaPoistaVoi ei, toivottavasti jatkat, kun mä vasta löysin blogisi ja aloin lukea sitä tuolta vanhimmista alkaen. En edes ole itse painimassa erotuskan kanssa, mutta tykkään tosi paljon kirjoitustyylistäsi ja persoonastasi. Mä ainakin olisin kiinnostunut lukemaan sun ajatuksiasi jatkossakin. Eroteema ei niinkään ole tärkeä, vaan on mielettömän virkistävää lukea blogia joka on omakohtaista mutta jossa ei ole kuvia eikä mitään kuluttamiseen liittyvää (vaikka tällaisiakin blogeja luen). Ja vielä noin fiksun ihmisen tekstiä...! Tuo sun ex-miehesi kyllä sapettaa mua pahasti, etenkin se, miten yritti lavastaa sut syylliseksi vähän joka asiaan. Toivotan sinulle onnea, vaikka et enää kirjoittaisikaan tätä blogia! Olen varma, että seuraava miehesi ei ole samanlainen. Kaikissa ihmisissä on omat haasteensa, mutta tuo miestyyppi on kyllä tunnistettavissa eikä fiksu nainen lankea siihen kuin kerran :)
VastaaPoistaKiitos kivasta kommentista, tuli hyvä mieli. Ja kiitos onnitteluista, hyvää loppukesää toivotan myös sinulle.
PoistaPäivityksiä blogiin tullee harvakseltaan. Jotenkin ei ole ollut enää mitenkään mielessä nämä asiat ja muutenkin elelen vähän hiljaiseloa (paitsi se silmäpeli :D) ihmissuhderintamalla, niin tuntuu, ettei ole kauheasti kirjoitettavaa. Exä tosiaan oli aika uskomaton, vaikka toki itsekin olin välillä aika kauhea. Jälkikäteen on hyvä sanoa, mutta en aina itsekään ymmärrä, että miten ihan oikeasti kestin exän syyttelyä ja joskus jopa uskoin sitä. Huh. Onneksi se on taaksejäänyttä elämää ja tosiaan nyt osaan varoa ihmistyyppiä!
Kiva että jatkat, vaikka sitten harvakseltaan (minä jatkan noiden vanhempien postausten kahlausta :)). Ei aina tarvitse tapahtua mitään, kun ajatuksiakin on kiva lukea. Tuo silmäpeli kiinnostaa myös sekä työpaikan kuviot :D Kiinnostavaa on myös peilata sun ajatuksiasi omaan elämääni. Elät eri elämänvaihetta (olen kymmenisen vuotta sinua vanhempi ja itse eronnut 2005, sen jälkeen elänyt yksin muutaman vuoden ja sitten perustanut perheen), mutta luultavasti juuri se(kin) tekee tekstistäsi niin miellyttävää ja kiinnostavaa luettavaa. Yksin asuminen kyllä luo suotuisat olot kiinnostavaan pohdintaan. Kirjoituksistasi tulee mieleen ajatuksia, tunteita ja olotiloja jotka olin unohtanut mutta joita on itse asiassa tosi mukava muistella :) Ja hei, omaan ihmistuntemukseen kannattaa tosiaan luottaa. Ei siis tarvitse turhaan varoa kaikkia ja kaikkea, mutta aina kannattaa tietysti pysähtyä pohtimaan ja konsultoimaan sitä ihmistuntemustaan, ennen kuin syöksyy suhteeseen - niin kuin oletkin nyt tehnyt (itse en ehkä näin ole läheskään aina tehnyt, mutta jälkeenpäin ajatellen ihmistuntemukseni on kyllä aina ollut hyvä siitä huolimatta etten ole sitä kuunnellut :D)
Poista