Aneemista

Elämästäni on tullut varsin aneemista. Juuri sellaista, jota silloin parisuhteessa pelkäsin, enkä sen vuoksi eronnut. Treffaillut en ole, koska se on jotenkin nyt liian masentavaa puuhaa ja vie kauheasti aikaa. Olen täyttänyt päiväni ja iltani epämääräisillä menoilla. Mietin, miten selviän taas joulusta. Onneksi seuraavaan lomaan on pitkä aikaa, niin ei tarvitse siitä ahdistua. Minulle on tehty viime aikona niin monet oharit, etten oikein enää jaksaisi niitä, kun on ollut vähän muutenkin turhan stressaavaa. En enää jaksa 'hauskoja' sinkkuvitsejä, enkä sitä, että 'hyvähän sun on, kun voit ihan itse päättää menoistasi, kun sulla ei ole lapsia'. Onneksi kuukauden päästä voi alkaa avaamaan joulukalenterin luukkuja.